Pitkästä aikaa

Täällä olemme yhä! 

Tuntuu että aika painelee hirveetä haipakkaa eikä koneelle ehdi istahtamaan. Ja sitten ku ehtisi niin ei enään jaksa.
Ponilla on ollut paljon töitä loka-, marras- ja joulukuussa kun ollaan käyty tapahtumissa ja omalla tallilla on käynyt pieniä ratsastajia. Kiireisimpinä viikkoina liikutusapua ovat tarjonneet tallikaverit. Rosa on käynyt ajamassa ja Linea maastoili lokakuussa Celian ja Rapsun seurassa.

Linea & Keke

Kekku & Rapsu

Koko syksyn ajan Keke keräili jouhiinsa takiaisia, välillä oli hermot todella kireällä. Ymmärrätte ehkä miksi, kun katsotte alla olevaa kuvaa...

Keke on laidunkauden jälkeen tarhannut hiekkatarhassa, jossa ei kasva mitään. Silti se magneetin lailla keräili takiaisia itseensä, joten kaadoin kaikki puskat tarhan ympäriltä ja olin pari päivää todella tyytyväinen ja aivan varma, että enään ei takiaisongelmasta tarvitse kärsiä. Toisin silti kävi, poni onki aidan ali kaikki maahan pudonneet takiaispallot ja lopulta oli partakarvoja myöten takussa. Lisäksi mieltä lämmitti erityisesti aina kun vastassa oli hiekkakuorrutuksen piettämä otus...

Onneksi tuli talvi ja lunta!

Takiaispallo

...

Auringonlasku

 Bongattiin ihan uusi kävelyreitti Helinän kanssa yhtenä kauniina syysiltana. Saatiin ihailla upean väristä auringonlaskua ja nuuskia syksyisen raikasta ilmaa. Tuusulanjärvi kimmelsi kauniisti ja kaikkialla vallitsi ihana hiljaisuus<3

Eliittinäyttely 2016

Keke niin upeana<3

Eliittinäyttelyyn valmistautuminen ei sujunut ihan niin kun olin ajatellut. 

Kun olin saanut itseni paranneltua kutoon flunssasta, olikin jo viikko aika lopuillaan. Pesin keken torstaina ja katsoin että poni on muuten kunnossa ja kaviot siistit. Sitten tulikin lauantai ja aika pestä herra pölypallero uudestaan. 

Heti lauantaiaamusta olin pyörtyä, kun Keken kaulasta löytyi suuri kova paise. Paniikissa mietin mitä tuolle paiseelle pitäisi tehdä ja mistä se on tullut?! Eka ajatukseni oli, että Keke on hinkannut kaulaansa johonkin, mutta myöhemmin aloin epäillä asialla olleen ampparin. Juuri tuohon aikaan vuodesta ampiaiset ovat kiukkuisimmillaan ja niitä eksyy myös talliin.

Patti ei tuntunut olevan mitenkään kipeä, joten laitoin siihen helosania (vielä siinä uskossa, että paise oli ilmaantunut hinkkauksen takia) ja jatkoimme päivää normaalisti. Iltasella sitten kun aloin pesemään Kekeä, aloin panikoida uudelleen. Paise oli yhä isona kaulassa, oliko ehkä jopa vähän turvonnut lisää. Se oli lämmin, tai sitten vain sormeni hikosivat paniikista.

Pesin Keken hellävaraisella shampoolla ja paise kohdan vain kylmällä vedellä. Mietin miten huomisen eliittinäyttelyn käy, eihän ponia voi tuollaisella kaulalla viedä arvostetun tuomarin eteen!

Ajattelin jo, olisiko nyt asiallista vaan ilmoittaa että Keke ei osallistukaan näyttelyyn. Onneksi mulla on Eeva, joka toimii aina järjen äänenä kun minä panikoin milloin mistäkin pikkujutuista. Niinpä päätin, että ollaan lähtökohtaisesti valmiita näyttelyyn ja jos Paise on ihan kamala vielä aamulla, niin sitten perutaan keikka.

Kaulassa oleva paise oli nyrkin kokoinen.

Paise

Paise

Aamulla lähdin tallille siivoamaan karsinoita ennen Kangasalalle lähtöä. Eeva kertoikin heti alkuunsa hyvät uutiset: Paise oli kadonnut yön aikana!

Huonosti nukutun, painajaisia paiseesta nähdyn yön jälkeen tuo uutinen kohotti kummasti mielialaani ja karsinat tuli siivottua iloisin mielin. Niinpä me sitten päästiin lähtemään näyttelyyn.

Näyttelypaikka oli erittäin suurella nurmialueella, jonne koppi oli helppo ajaa. Maisemat oli upeat, taustalla kimmelsi järvi ja sää suosi. Kävin ilmottautumassa näyttelyyn ja asensin numerolappuni vyötärölle. Otin mukaani myös tietenkin ohjelman ja karkkikiposta alkukarkit mulle ja Eevalle. Sillä välin Eeva oli pukenut suitset Kekelle ja ottanut sen ulos kopista. Viime hetken puunaukset ja sitten lähdettiin lämmittelemään. Tosin itselläni oli jo ihan tarpeeksi lämmin bleiserissäni, hiki vaan valui! Olin myös tällä kertaa varustautunut näyttelyyn hatulla!

Keken kanssa lämmitellään
 (vaikka mulla oli kyl ihan tarpeeks hiki jo valmiiksi)

Numero 106 jännitää kehän laidalla

Viimehetken verryttelyä ennen kehään menoa

Keken luokassa piti olla seitsemän ruunaa, mutta yksi oli jäänyt pois. Luokka oli kuitenkin pullollaan upeita ruunia, enkä pystynyt yhtään arvioimaan miten sijoittuisimme luokassa. 
Tuomarina toimi Mr. Irvine Burgess, ja hän tulee Shetlannin saarilta. http://www.robinsbraeshetlandponystud.com/Tuomari oli tiukka, katsoi jokaista ponia vuorollaa ensin kehän keskeltä, sitten hän meni kehän kulmaan ja tarkkaili poneja ulkosivulta. Kun tuli oma vuoroni viedä Keke tuomarin eteen, asetin ponin harjallinen puoli tuomariin päin, sillä olin huomannut aiempien kohdalla, että tuomari kiertelee ponin ympärillä. Niin se teki meidänkin kohdalla, korjasin ponin asentoa vain, kun tuomari vaihtoi harjattomalle puolelle.Tuomari halusi nähdä ponin hampaat. Onneksi se on kekelle helppo homma. Tuomari kokeili myös keken harjaa ja karvapeitettä, nosti otsatukan ja katsoi silmiä ja silitti otsaa. Sitten esitettiin liikeet käynnissä ja ravissa. Ravi ei ollut ihan niin tarmokasta kun viime näyttelyssä.Sitten ponit järjestettiin uudelleen niin, että Kaskad pyydettiin jonon ensimmäiseksi ja Keke toiseksi. Muuten luokassa ei taidettu poneja järjestelläkkään.Asetuimme palkintojen jakoon. Olipa taas uskomaton fiilis, Keke luokkansa toinen!? Eliittinäyttelyssä!!! Pelkkä kutsu kyseiseen näyttlyyn oli jo voitto meille, tämähän oli jo ihan unelmaa.Luokan voitto meni kyllä ihan oikeaan osoitteeseen, vähän isommalle hienoliikkeiselle ruunalle :)Onnea kaikille näyttelyyn osallistunelle poneille ja heidän taustajoukoilleen, eliittinäyttelyyn kutsutaan vaan eliittiluokan poneja ;)


LUOKAN TULOKSET:
4‐17v ruunat 
1. KASKAD 
2. RAMA AL KIRDAH 
3. JUNIBACKENS RAMAZZOTTI 
4. KAUNISRANNAN URSUS 180 SH 
5. KAUNISRANNAN LANCELOT 
6. FRUITBAT 
Poissa: TYCOON AF JÄBORUDER

Ensin kävellään

Sitten ravataan

Kunniakierros!

Sitten koitimme epätoivoisesti saada hyviä kuvia Kekekstä, ennen kun pakkasimme sen takaisin autoon mussuttamaan päiväheiniään. Me lähdimme syömään hyviä brownieita ja juomaan kahvia, sivusilmällä ehkä katselimme myös upeita poneja. Bongasin paikanpäältä muun muassa Aten isän Smedens Remingtonin, joka voitti 4-17 vuotiaiden orinumerollisten orien luokan:
4‐17v orinumerolliset orit 
1. SMEDENS REMINGTON 118 SH
2. USVANIITYN JESSE 248 SH 
3. VICTOR V. STEPELO 141 SH 
4. VELVET MANDITOS 294 SH 
5. CANNA’S ERLAND 254 SH 
6. MAPLE LEAF’S EUPHORBIA 260 SH 
7. A.S. XANDER STAR 258 SH 
8. KNUUTTILAN IIVARI 269 SH 
9. USVANIITYN LORDI 126 SH
10. KAURIALAN KILLE 275 SH
11. KAUNISRANNAN HARRY POTTER 152 SH 
12. LYKTANS PRIMUS 119 SH 
13. KAKKULANMÄEN VIRGIL 261 SH
 Poissa: JUNIBACKENS PLAYBOY 255 SH 

Eliittien eliitti meni todella upealle tammalle, onnea taustajoukoille! Heidän päivästään voi lukea täältä!

Eliittien Eliitti 2016   SKÄRGÅRDENS NEW ROSE 1340 SH

Eliittinäyttely 2016 BIS I   SKÄRGÅRDENS NEW ROSE 1340 SH
Eliittinäyttely 2016 BIS II   USVANIITYN JUNE 1373 SH
Eliittinäyttely 2016 BIS III   SPRINGFIELD GISELA 

Paras esittäjä: JANNI MÖNKÖ
Parhaiten pukeutunut yleisöstä:LEILA LERKKI
Parhaiten pukeutunut esittäjä: ANU TAPOLA‐VUGTS

Keken mielestä ruusuke kutittaa liikaa poskipartaa.

Ja Eeva katsoo ihan kohtuuttoman pahalla silmällä pientä poni parkaa!

Ylpeä Keke

Harjallinen puoli

Harjaton puoli

Ansaitut palkintoheinät

Keke ratsuponina

Eliittinäyttelyä edeltävä viikko oli suunniteltu tarkasti Keken liikutusten osalta. Tarkoitus oli kärrytellä reippaita lenkkejä alkuviikosta, mutta koska sairastuin flunssaan, en luonnollisesti voinut käydä liikuttamassa Kekeä. Tarjosin Kekeä lainaan Rapsu-ponin palvelusväelle, jotka ottivat Keken liikutukset ilomielin hoidettavakseen.
Keken toivuttua ensijärkytyksestä- siis siitä, että joku käskyttää hänen korkeuttaan selästäkäsin -meno Linean kanssa oli alkanut sujumaan. Kentällä keke oli ollut kovin nihkeä, mutta radalle päästyään herännyt ja Linea oli päässyt kunnolla ravaamaan ja laukkaamaan Keken kanssa.
Seuraavana päivänä Linea meni kentällä korotettuja puomeja. Keke oli sitä mieltä, että hänet on oikeutettu henkilökohtaiseen avustajaan, jonka tulee kävellä vierellä henkisenä tukena, tai muuten hän ei ylitä puomeja. Radalla ravi oli sujunut kivasti, mutta laukan nosti vain hetkeksi, ennen kuin pudotti takaisin raviin.
Onneksi Kekellä on kuitenkin Dani, 5 vuotias poika, Linean ja Celian pikkuveli. Heidän yhteistyö pelittää paremmin kun mikään. Dani kertoo Kekelle kaikkia maailman viisauksia sillä välin kun Linea hoitaa Kekeä. Ratsastaessa Keke kantaa varmoin jaloin Dania vaikka korotettujen puomien yli. Dani tietää myös varsin hyvin, että Keke on laiharilla, ja hän pitääkin siitä kovasti huolen, ettei Kekeä hemmotella herkuilla. Jos Danin äiti rapisuttaa herkkupusseja uhkaavasti, Dani muistuttaa kyllä mitä ollaan sovittu herkuista. Tässäpä hyvin huomaa, ettei herkuilla voiteta ponin sydäntä, vaan olemalla oma itsensä ja reilu kaveri<3 

P.S. Dani oli kuulema jo kysellyt "koska Milja on taas kipeenä, että saadaan hoitaa Kekeä?"

Linea auttaa Dania

Linea ja Atte, Dani ja Keke

Puomit- helppo nakki!

Linea

Linea

Linea

Rapsu&Celia, Keke&Linea

Linea

Puuhailua

Kulunut kuukausi on vierähtänyt toivottoman poninlaihdutuksen merkeissä.

Tuo poni ei laihdu. Se ei vaan laihdu. Ihan sama vaikka hölköttelisit menemään sen kanssa 8km radalla muutaman kerran viikossa, ottaisit pari kilsaa kunnon laukkaspurtteja tai kävelyttäisit sen väsyksiin. Keke pitää mahastaan kiinni. Se ei siitä halua luopua, joten pitäkööt! Eliittinäyttely odottaa neljän yön päässä, joten nyt sitten vaan näyttelyyn rinta rottingilla. Onhan Keke ihan söpö vaikka hyvin syöneeltä näyttääkin. Tai siis hyvin syönyt onkin. Sitä se todella on. 

Tallikissa Bruno on yrittänyt pitää Keken 
valpaana vaanimalla milloin missäkin.

Mutta jottei tämä mene nyt pelkäksi kitinäksi mun osalta, haluan kuitenkin myös kehua Kekkua. Kekessä on nimittäin virtaa yllinkyllin, sen takia ihmettelenkin, miksi se ei laihdu.

Ohjasajotreenit on sujunut kivasti. Ollaan menty ravipuomeja, pujotteluja ja erilaisia kiemurauria. Ravipuomit Keke on selvittänyt ilman kompuroiteja. Laukannostot molempiin suntiin on onnistunut muitta mutkitta. Pukkeja ei ole tarvinnut väistellä.

Keke huokasee helpotuksesta, kun luulee ohjasajon olevan ohi.

Muutakin olemme tehneet.
Länget pesin ja öljysin oikeen huolella irroittaen joka remmin ja soljen toisistaan.  Sen jälkeen kasasin palapelin suoraan Keken niskaan, jotta säädöt tulisi kerralla oikeiksi. Sain onneksi kasattua paketin taas oikean näköiseksi ja sen kunniaksi lähdin vedättämään rengasta radalle. Mentiin vain kilsan verran, jonka jälkeen Keke pääsi kentälle ilahduttamaan Dani-poikaa, joka oli kuulema kovasti toivonut pääsevänsä ratsastamaan joskus Kekellä.

Keke on selvästi lähdössä tosi reippaana lenkille...

Kekellä on käynyt myös pieniä ratsastajia niin kotitallilla kun tapahtumissakin. Viimeisimmällä vanhiksen keikalla oli ikävä kyllä kova tuuli Rauli-myrskyn takia. Rannassa rytisi pari puuta poikki ja tallilla kaatui suuri haapa kentänlaidalta 
-onneksi- pellolle!
Ponit vietiin katsomaan suurta kokkoa, joka kylläkin sytytettiin vasta illalla ja käytiin tekemässä tuttavuutta myös rannassa tuulenvoimasta päriseviin muovinauhoihin. Keke ei olisi millään hinnalla edes vilkaissut moisia omituisuuksia, mutta Atte uskaltautui hivauttautumaan hiukan lähemmäs, vaikkakin painoi jarrun pohjaan hyvän etäsyyden päästä epäilyttävästä nauhasta.
Ponien painuttua syömään heiniä koppiin, me kävimme Eevan kanssa syömässä Vanhiksessa hampparit. Otettiin kasvishampparit bataattiranskiksilla ja oli kyllä todella hyvää :)

Eeva ja ponut.

Atte ja hirvittävä nauha

Njam.

Radalla Keke on herännyt poikkeuksetta joka kerta eloon, kun olen mennyt ajamaan. Ollaan menty yksin ja yhdessä Aten kanssa, kun Helinä tai Aten uusi hoitaja Aada on tullut mukaamme.

Villiä laiduntamistakin Keke ystävineen on saanut harrastaa. No, kumma juttu kun ei laihdu. ;) 

Mutta on se tärkeää pitää myös päänuppi kunnossa, joten Keke sai laduntaa kavereiden kanssa niin pitkään kun pystyi. Nyt vesisateiden ja alhaisten yölämpötilojen johdosta ponit ovat siirtyneet metsätarhaan. Laidunkauden loputtua myös Keken suuri ihastus Touho lähti omalle tallilleen. Touho on jo kuulema ikävöinyt pieniä mustia ystäviään, mutta eiköhän me taas tavata Touhoa jossakin välissä.

Viimeisiä laitumen rippeitä syömässä

Eiks tääl oo mitää syötävää?!

Saatiin ajoseuraa :)

Makeat kaurapusut Touholle<3