lauantai 8. huhtikuuta 2017

Popsi popsi porkkanaa, hampaita se vahvistaa.

Maaliskuussa pakastin kotona Kekelle porkkanamehujään. Sain idean fb:n talliniksit-ryhmästä. Keke kun tarhaa yksin, niin jotain viihdykettä on kiva keksiä sille havujen lisäksi. Keke tykkäsi hurjasti herkullisesta mehujäästään johon olin laittanut siis pelkästään vettä, ihan mini ripauksen sokeria ja porkkanaa. Porkkanat voi yhtä hyvin pakastaa pelkässä vedessä, omenamehussa tai vaikka melassivedessä.
Porkkanamehujää
Nam!
Sitten meillä oli vuotuinen hammashuoltopäivä. Keken ja Aten hampaat katsotaan kerran vuodessa ja eläinlääkäri totesi tälläkin kertaa, että vuoden väli on passeli. Ellei nyt sitten jotain oireita yllättäen ilmene.
Atte pääsi käsittelyyn ekana. Rauhottava vaikutti tehokkaasti pikkuruunaan ja hampaat sai hoidettua ongelmitta. 

Sillä välin ajattelin mennä rapsuttelemaan Kekeltä vähän talvikarvoja irti. Menin Keken karsinaan jossa Keke mulkaisi minua dramaattisesti ja siirtyi nurkkaan mököttämään. Ilmeisesti Kekku oli jo hiffannut, että lääkäritäti on paikalla ja tulee kohta tökkimään niillä ikävillä neuloilla. 
(Tästä muistuukin taas mieleen hetki, kun keke oli klinikalla ruunattavana ja kaulaan piti klipata pieni karvaton neliö. Käytännössä siis klipperillä olisi hurruutettu n. 3 sekuntia, mutta sitähän Keke ei hyväksynyt. Kun kolme ihmistä ei saanut pidettyä hurjaa oria paikallaan sen vertaa että kaulaan olisi saatu ajeltua karvaton kohta, pideltiin me oria sitten sitä varten että saadan ensin  rauhottava. Ja kun vihdoin rauhotteen sai pistettyä odotettiin että oripoika väsähtäisi(joka luonnollisesti ei tapahtunut vielä ensimmäisestä rauhotteesta), jotta saataisiin klipattua se reikä siihen kaulaan..!)
No sitten lääkäri saapuikin Keken karsinaan, moikkasi ponia ystävällisesti ja tuikkasi rauhoitteen niin että Keke tuskin ehti huomata mitään. Tällä kertaa rauhote puri heti ja talutin sammumispisteessä olevan kaverin käytävälle. Suu vaikutti terveeltä ja hampaat sai raspattua ongelmitta. Etuhampaissa oli pienet lohkeamat, todennäköisesti siksi kun Keke on keksinyt kolisuttaa karsinan kalteria etuhampaillaan. Pitää seurata ettei isompaa halkeamaa vaan tule.
Atte hampaanharjauksessa
Muista harjata myös perimmäidet hampaat!
Vielä rokotuksen saatuaan Keke pääsi karsinaansa lepäämään ja minä kävin hakemassa autosta tuliterät sakset, jotka olin ostanut ihan tätä päivää varten. Nyt piti ponin humalatilaa käyttää hyväksi ja leikata rumasti sojottavat korvakarvat pois. Kumma kyllä, timenpide ärsytti tässäkin tilassa pikku ruunaa, vaikka hampaita saikin raspilla kurmuttaa ilman pienintäkään reaktiota. On herralla herkät korvat, ei voi muuta sanoa.
Pidä vaan keke ne silmät kiinni, en mä mitää suunnittele..




2 kommenttia:

  1. Ai Keke ei tykkää korviin koskemisesta! :D Mulla on molemmillla korvia lääpitty jo niin paljon, että antavat hienosti leikata ne järkyttävät sojottavat korvakarvat veks. Tosin Minos ei tykkää kehässä, jos oijon sen otsaharjaa ja vahingossa kosken korviin - siinä tilanteessa ei ilmeisesti paksun ruunan mielestä korviin saa koskea :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiiä mikä niistä korvista oikeesti tekee niin yksityisen alueen. Ollaan kohta 9 vuotta harjoteltu ja siedätetty ja lahjottu ja vaikka mitä, mutta korvat on ja pysyy pyhänä alueena. Oon harkinnu että seuraavaksi otan koiran kosketuskepin käyttöön ja opetan homman samaan tyyliin ku koirallekki opetan.
      Mut hei eihän nyt näyttelykehssä missään nimessä oman arvonsa tuntevan ponin korviin ole koskemista ;)

      Poista