Rekiajelua ja hiihtokauden avajaiset

Sain reen vihdoin käyttökuntoon ja aisat sopivan pituisiksi. Sitten sattuikin satamaan tilaamani lisälumi, joten pääsin kokeilemaan kuinka reki luistaa. Helinä tuli Aten kanssa mukaan kävelemään. 

Reki oli aluksi aika raskaan oloinen, mutta kun ruosteet sai ajettua jalaksista irti, ei reki painanut enään mitään. 

Keke toimi moitteitta reen edessä, niinkuin aina ennenkin :) Reki on aika hyvän kokoinen, selkä lepää takalaitaan ja jalat mahtuu suorana kyytiin. Aika rento ajo-asento.

Toisena päivänä päästiinkin kunnolla talviurheilemaan. Tallilaverini Kaisa tuli testailemaan tekemiään hiihtoajo-aisoja Atelle. Mä lähdin mukaan Keken ja reen kanssa.

Kaisan tekemät aisat on todella kevyet, muoviputkesta valmistettu. Niistä voi pitää kiinni tai niihin voi kiinnittää itsensä pikalukolla, jos pukee itselleen esim. Kiipeilyvaljaat tms.. Pikalukko (paniikkilukko) kiinnityksen avulla saa kädet vapaiksi ohjia varten ja hätätilanteessa itsensä nopeasti irti tästä yhdistelmästä. 

Kaisa oli maalannut aisat heijastin-spraylla.

Atte oli innoissaan kun pääs tekemään jotain uutta. Se toimi ilman mitään ongelmia, radalla laukkas täysii ilman yhtäkään ylimäärästä temppua. Keke puuskutti täysillä perässä. 

Helinälle kiitos avusta ja kuvista ja Kaisalle kiitos mahtavasta ajo-seurasta!

Pulkkailua

Näin me kuljetaan pulkalla :) Länkivaljastus ja kakkula-aisat, kakkulloitten koukussa ahkio kiinni. Ahkioon laitoin lämmikkeeksi lampaantaljan.

Valitettavasti radalla oli paikoin aika isoja jäisiä hiekkakokkareita, joten en uskaltanut istua kyydissä joka kohdassa, ettei ahkion pohja kulu puhki. 

Pakkaspäivän peltorallit

Ponit ja Helmi pääsi yks pakkaspäivä laitumelle hetkeksi riehumaan. Keke ei ole ollut kesän jälkeen Helmin ja Aten kanssa yhdessä, ja Keke omikin Helmin heti itselleen. Vähän se leikki myös Aten kanssa. Atte taas veti ihan omaa show'ta pukkilaukalla asteen kovempaa kun muut. :D Se oli nii onnellinen kun pääs hanattaa pellolle.

Nyt Keke on poikkeuksellisesti tarhannut myös näiden ystäviensä kanssa, jotta liikkuisivat paremmin. Kovasti Keke hakeutuu Helmin seuraan, mutta tulee Aten kanssa hyvin juttuun. Helmi ei aiheuta Kekessä kuitenkaan täydellistä sekoamista, toisin kun kesällä.

Helmi

Helmi ja Kekku

Puren sua hanurista!

Kolmen kopla<3

Vihdoin lunta!

Ihanaa, vihdoin satoi kunnolla lunta! Uudenvuoden vietin mökillä. Siellä oli ihanan hiljaista, jäätyvä järvi vaan välillä humisteli ja paukkui aavemaisesti, kun jäähän tuli lohkeamia. Uudenvuodenyönä taivaan täytti revontulet ja tähdenlennot. Ei ollut hullumpi vaihtoehto kilistellä vuodenvaihtumista näissä olosuhteissa peilikirkkaalla järvenjäällä!

Tänään olinkin taas kotimaisemissa ja kävin ajamassa Keken. Olisin halunnut mennä ajamaan pulkalla, mutta lumipeite on niin höttöä vielä, että se vaan pöllähtää tuulenmukana pois :D

Minä ja Kekku. Heijastinloimi takaa näkyvyyden vähän kauemmaskin ;)

Tallinomistajan 11 vuotias poika Oiva oli vähän aikaa meidän seurana. 

Ajoin noin 4 km pitkän lenkin lähinnä hölkkäillen. Jäiset kohdat kävelin, sillä Keke on kengätön. Keke oli pirtsakalla tuulella. Vain kerran se yritti U-käännöstä, kun näki kaukana toisen ihan HIRRWEEN pelottavan (naapuritallin) hevosen...  Muuten se vaan mennä hölkötti pitkin ohjin. Otettiin myös tietyissä kohdissa kunnon pätkät laukkaa, ja Keke laukkasi rennosti ja reippaasti ilman _yhtäkään_ pukkia!!! Ihan super poni<3

Laukkkasuora

Keke olisi jaksanut vielä jatkaa, mutta itse olin niin jäässä, että oli pakko lopettaa. 

Keke sai päälleen uuden hienon villaloimen, ja sai jäädä sisälle syömään päiväheiniä. Tarjosin myös melassivettä, koska pakkassäillä Keke ei tahdo juoda muuten ollenkaan. Lämmin melassivesi saattaa välillä vähän maistua, mutta tänään lenkinjälkeen se maistuikin hyvin, ja Kekkura joi koko ämpärillisen! :)

Horse Comfortin upouusi villaloimi. Mietittiin tallikaverin kanssa juuri, miten 95cm loimi voi maksaa samanverran, kun 165 senttinen, vaikka tähän Keken kokoon on mennyt vähintään puolet vähemmän kangasta! Noh, kivahan se on, ja istuu aika hyvin. 

Lumikki ihmettelee, mikä tuo noin kovin komea herrasmiesponi oikein on.

Nyt toivotaan, että tämä lumi pysyy lopputalven ja vähän tulisi vielä lisää. Ihanasti tuo valoa näihin pimeisiin iltapäiviin. Sovittiin myös kaverin kanssa, että mennään kokeilemaan hiihtoa poneilla "ohjasajaen", kun lunta vaan tulee vähän lisää.

Hyvää Uuttavuotta!

Tässä vuodenvaihteessa onkin hyvä hetki muistella parin vuoden takaista uuttavuotta, kun Keke sai kunniatehtävän  saattaa 3-v ori Quantum Theory Tanskaan. Itseäni jännitti päästää oma kullanmuru noin pitkälle matkalle. Toisaalta jännitti, että ennen matkaa tehtävä eläinlääkärintarkastus toisi esiin jotain sellasta, mikä estäisi matkanteon. 

Mitään esteitä ei onneksi tullut matkalle, ja uudenvuodenaaton Keke saikin viettää ruotsinlaivalla. Siitä matka jatkui ruotsin läpi toiselle lautalle, jolla pääsi Tanskaan. Tanskassa päätepysäkki oli Andreas Helgstrandin tallilla.

Keke ja Q Helgstrand Dressagen maneesissa jalottelemassa.

Keke yöpyi Helgstrandilla. Saatuaan itsensä puoliksi karsinaan, se teki pitkän pissan, jota oli pidätellyt koko matkan. Eihän sitä voi tietenkään pissiä minnekkään muualle kun omaan karsinaan... No, olipahan poni ainakin oma itsensä, kotonakaan pissaa ei voi tehdä muualle kun karsinaan, kesällä laitumellakin tuntuu pidättelevän aina mahdollisimman pitkään, jos vaikka vahingossa mamma hakisi karsinaan pissille. :') 

Kekku palasi Suomeen toisen orin kanssa. Kotimatkalla hepat yöpyi Ruotsissa Linköpingissä jossakin siittolassa. Keke oli matkustanut asiallisesti ja piti hyvää huolta matkaseurastaan. 

Keke palasi kotiin terveenä ja iloisena. Siitä oli pidetty tosi hyvää huolta. 😊 

Tänävuonna Keke saa viettää uudenvuoden karsinassaan heinää mussuttaen.

Välipäivien puuhasteluja

Hain Rosan ja Nean yhtenä päivänä mukaan tallille. Rosa liikutti keken taluttaen ja harjasi Aten, Nea piti Cocolle seuraa.
Keke sai tytöiltä joululahjaksi söpön pinkin harjan ja mä sain herkullisia Dream Steps- lakuja, eli Rosan modostelmaluistelujoukkueen lakuja.

Coco Nurmijärven Myllykoskella. Vanha tallinomistaja Sirkka (Palojoella, missä ponit ennen asui)
on kotoisin tästä myllyltä. Mylly on purettu vuosia sitten, mutta olen kuullut paljon tarinoita
 vuosienvarsilla liittyen Myllykosken maisemiin.

Lauantaina ja sunnuntaina Keken kävi hoitamassa ja ratsastamassa pitkästä aikaa Karoliina äitinsä kanssa. Karoliina on 9 vuotias heppatyttö joka on käynyt äitinsä ja pikkusiskonsa kanssa hoitamassa kekeä n. 1,5 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti. :) Toisena päivänä Karoliina oli ravaillut ja laukannut radalla äitinsä avustuksella ja toisena päivänä meni Keken kanssa kentällä ravipuomeja.

Karoliina kävi kaverinsa Veeran kanssa tiistaina päivällä hoitamassa ja taluttelemassa Kekeä ihan kahdestaan. Veeran perhe on myöskin minulle tuttu, joten annoin Keken tyttöjen hoidettavaksi luottavaisin mielin. Tytöillä oli mennyt tosi hyvin Keken kanssa.

Näinpä sain itselleni vapaata tallihommista ja pääsin nauttimaan pitkistä metsälenkeistä Cocon kanssa. Joulunajan sää oli mitä upein! Kuivaa ja aurinkoista.

Tämä kuva kiteyttää todella hyvin, kuinka upeita säitä joulun tietämillä on ollut!
Kuva on siis todella otettu 26.12.2015, eikä kesällä, vaikka vähän siltä näyttää ;)

Keken lauantaisin käyvä vakkariratsastaja ja -hoitaja Aamu oli myöskin jättänyt pienen joululahjan mulle. Oli niin herkullisia pipareita, että söin ne jo tallilla :D

Tällainen herkkuyllätys odotti yks päivä tallilla. 

Joulukuun pikaiset kuulumiset

Pitkästä aikaa saa jotain julkaistua... Bloggerin mobiilisovellus on taidokkaasti hukannut jo kolme kirjoittamaani tekstiä bittiavaruuteen, joten nyt oli pakko kaivaa kone esiin..

Joulukuu on mennyt aika kiireisesti. Se vaan hujahti. Pitkästä aikaa tein muutaman iltatallinkin. :) ...Ja pitkästä aikaa myös nautin niiden tekemisestä. Ja Coco nautti, kun pääsi tallille mukaan.

Coco ja sen uus lempparilelu kilppari, joka ei enään (onneksi) vingu.

"Psst Coco, kuuntelehan nyt tarkkaan.."
Keke varmaan antoi tarkat ohjeet porkkanalaarille...

Kekellä kävi hieroja nyt joulukuussa. Halusin tietää missä nyt mennään, kun olen kuntoa kasvattanut ohjasajaen pidemmän aikaa. Olin lähes varma, että sanomista tulee kintereiden suhteen, mutta eipä tullut! :) Ilmeisesti ristiselkä oli vähän jumissa, joka johtui siitä, ettei takapää ole tarpeeksi aktiivisesti käytössä, joka taas johtuu nivelrikon aiheuttamasta jäykkyydestä. Ohjeeksi sain tehdä _paljon_ siirtymisiä ja maapuomiharjoituksia, sekä taivutuksia, voltteja, kiemurauria ym. jumppaamista. Taivutusten välillä pitää muistaa myös suoristaa poni, jonka toki tiedän, mutta tämän kuullessani myönsin heti, että suoristaminen unohtuu helposti. Oli hyvä kuulla se joltakin muulta, nyt siihen osaa kiinnittää huomiota.

Sain myös venyttelyohjeet Kekelle.

Keke nautti koko tunnin hieronnasta. Hieronta aiheutti Kekelle myös hirveän tarpeen nuolla kokoajan, taukoamatta jotakin. Keke siis nuoli taukoamatta käsiäni, ja jos lähdin pois Keken edestä, se suuntasi seinälle ja alkoi nuolla sitä. Heti kun palasin ponin luokse, se siirtyi käsiini.. Hieroja veikkasi, että (muistaakseni) selän lihaskalvojen avaaminen voi aiheuttaa jonkinlaista kihelmöintiä hevosen suussa. Nuoleminen loppui heti kun hieronta päättyi.

Kukkuu!

Hieronnan jälkeen Keke oli tosi kevyt ohjasajaa. Keke otti kaikki avut helposti vastaan ja oli todella yhteistyöhaluinen. Jostain syystä kuitenkin Keke nosti koko ajan vasemassa kierroksessa väärän laukan, jota se ei ole ennen tehnyt. Nyt kuitenkin nostaa ihan oikein taas laukat.

Jouluaaton aamuna kävin siivoamassa kaikki karsinat ja pusuttelemassa tietenkin Kekkua. Vähän ehkä saatoin lahjoa porkkanoilla ;)

Yritin saada hienon jouluselfien Keken kanssa, mutta tuo otus on niin eläväinen, ettei oikee onnistunut :'D

Nenä etsii porkkanoita...