Kiirettä on pitänyt viimeaikoina. Keken kanssa ollaan kuitenkin nautittu lumisista maisemista. Ollaan ajeltu sellaisia 4km mittaisia kävely ja hölkkä lenkkejä.
Yksi ilta hölkkäiltiin loppuraveja radalla. Oli jo aivan pimeää ja hiljaista. Radallamme ei ole valaistusta. Keke hölkkäili kaula pitkänä, korvat rentona höröttäen ja vaikutti kaikin puolin varsin tyytyväiseltä ponilta.
Annoin Keken mennä pitkin ohjin. Istuin hiljaa kyydissä ja nautin yhteisestä ajastamme. Mieleni täyttyi onnellisuudella. Siinä istuin rakkaan, itse opettamani ponin kyydissä. Ponin, joka vielä vuosi sitten vihasi liikuntaa ja sinkoili joka toisella askeleella epävarmana pimeällä radalla. Ja nyt se samainen poni kulki omaehtoisesti rentona pitkin ohjin hölkäten samaisella pimeällä radalla.
Iltalenkille lähdössä
Muru<3
Lenkin jälkeen venyteltiin ja pistettiin linimenttiä jalkoihin. Keke sai villaloimen niskaan ja tietenkin tuopillisen lämmintä melassivettä. Lämpölinimenttiä olen käyttänyt kintereisiin ja välillä takapolviin ja ristiselkään ennen lenkkiä. Tiedä sitten, onko siitä oikeasti ollut hyötyä vai onko sattumalta ollut muutenkin vetreitä päiviä, mutta Keke on ollut todella miellyttävä ajaa käynnissäkin ja nyt juoksuttaminenkin on sujunut kivasti.
Lunta sateli sitten vähän lisää ja radalle kasautuikin aikamoisesti lunta. Sitten tuli plussakeliä päiväksi ja taas pakastui, jonka jälkeen lumikerroksesta tuli kivikova. Siksi ollaankin kävelty vähän enempi, kun autoteillä ei saa ravailla, eikä muualla ole päässyt ajamaan.
Viime lauantaina Aamu olikin puuhaillut maastakäsin Keken kanssa. Tiina oli kasannut jonkinmoisen tehtäväradan, pujottelua ja puomikujaa sekä kavaletteja. Aamu tykkäsi kovasti puuhailla näitäkin hommia :)
Aamu ja Keke
Ohjasajo ei ole oikein sujunut viimeaikoina, joten ehkä siitä on syytä pitää pieni tauko ja jatkaa sitten keväämmällä taas niitä hommia. Olen sitten vain juoksuttanut ja tehnyt liinassa paljon siirtymisiä.
Lauantaina Keken kävi ratsastamassa taas Aamu ja Peppi. Peppi osaa jo aika hyvin keventää ja Aamu uskaltaa laukata taluttajan kanssa, vaikka Keke pukittelee ja välillä lennättää ratsastajansa selästä.
Peppi ja Keke
Aamu ja Keke
Aamu ja Keke
Sunnuntaina sain Eevan Aten kanssa radalle mukaan ajamaan. Eeva meni suksilla ja itse menin ahkiolla. Ponit meni taas ihan täysillä, varsinki Atte joka oli aivan liekeis :) Keke sai pienen draaman aikaseks, kun pihattoon oli ilmestyny uus hevonen. Kekku raukka pelkäsi sitä :')
Atte ja Eeva hiihtää :)
Keke laukkaa _täysii_
"Atte, venaa vähä!"
Näiden kuvien myötä hyvää Ystävänpäivää kaikille! :)
Tuusulan hevosytäväinseura on jo yli 100-vuotta vanha yhdistys, joka järjestää seuran omistamalla harjoitusraviradalla joka vuosi kesäisten mölyravien lisäksi laskiaisriehan.
Itse tutustuin kyseiseen seuraan vanhan tallinomistajamme Matti Nousjoen kautta, joka on aikoinaan ollut perustamassa seuran omaa rataa. Niinpä liityin seuraan, aloin käymään ponien kanssa välillä radalla ajelemassa ja halusin päästä myös itse antamaan kehitysideoitani seuralle. Sainkin perustaa seuralle omat Facebook-sivut.
Ponien kanssa ollaan
Seuran toimintaa kehitetään yhä lisää, jotta seuran toiminnasta voisi nauttia vielä suurempi osa hevosihmisiä ja perheitä.
Tänä vuonna ei sää suosinut laskiaista, mutta tapahtumaan osallistui silti ihan kivasti ihmisiä. Rekiajelut hevosilla jäivät tältävuodelta, sillä yöllä satanut vesi oli tehnyt radan pinnasta luistinradan. Turvallisuus syistä reen eteen valjastettiinkin vähän suurempia hevosvoimia:
Talutusratsuna toimi suomenhevostamma A.L. Ponsitar ja Manu-shettis.
Sekä pienemmät...
...että isommat pääsivät ratsastamaan ;)
Ajoponina toimi Birchhill Islay Rhum, eli Väiski.
Väiski oli niin nättinä liikenteessä<3
Valjastuskatoksesta löytyi herkkuja, kuten keittoa, makkaraa, pullaa ja kahvia.
Soppatykki
Notskipaikka
Ja koska Väiski oli vaan niin kuvauksellinen niin tässä pari kuvaa.
Pörröpää pääsi Keskiviikkona 3.2. vihdoin liikkumaan. Tallin piha oli vielä niin jäässä, ettei siellä voitu mennä, mutta lähdettiin pitkästä aikaa liikenteeseen. Ei olla pitkään aikaan käyty missään, missä voi kohdata isompiakin autoja tai muuta jännittävää.
Muistellaan vähän liikennesääntöjä.
Ensimmäinen rekka, joka kolisteli ohi perävaunuineen, oli vähän jännittävä. Itse esitin etten huomaisikaan koko rekkaa ja seuraava rekka ei enään aiheuttanutkaa minkäänlaista reaktiota. Alikulussakin käytiin hirnumassa ja sauvakävelijöitä ihmettelemässä...
...kunnes Keke havaisti jotain ihan _kamalaa_!! Jotain paljon paljon kamalampaa, kun rekka! Joku oli ripustanut pihansa omenapuuhun jotain, mikä sinne ei kuulu, nimittäin CD-LEVYN! :S
Keke oli kauhuissaan moisesta härpäkkeestä... :D Huoh...
Kun käveltiin myöhemmin samaisen puun ohitse, ei Keke muistanut pelätä enään.
Keke pääsi takaisin ulkoilemaan Helmi ja Aten kanssa. Helmillä olikin ollut jo kova ikävä, ja hän otti setämiehensä avosylin takaisin luokseen<3 ...ja eikun syömään, kyllähän lenkkeillessä toki nälkä tulee.
Sää oli mitä parhain lenkkeilyyn ja ulkoiluun, tiet oli osittain sulia ja aurinko pilkotteli. Mutta seuraavana päivänä tulikin lisää lunta, joten ehkä voidaan jatkaa talvipuuhia vielä hetki..?
Haloo! Täällä ois tämmönen aktiviteetteja kaipaava sählääjä vailla puuhaa.. Rekiajelut on taas vaihteeksi menneen talven lumia. Lumet on sulanut ja maa on vuorattu kirjaimellisesti jäätävän liukkaalla peilijääpinnotteella. :/
Onneksi seuraa on sentään pitänyt Coco, joka on kovasti opettanut Kekelle pallopelejä. :D
Puhveli-Atte nauttii Helinän rapsutuksista. Atellaki olis virtaa kun ei missään oo päässy kunnolla liikkumaan. Kokeiltiin vähän kentällä köpötellä ponien kanssa, mutta oli aika liukasta-hommaa...
Talviurheilukausi jatkuu yhä, siitä nauttien mennään! Atte ja Kaisa on reenannu hiihtoajoa ja sunnuntaina olin taas Keken kanssa mukana reellä. Mentiin n. 4,5km lenkki,(Keken) huippunopeus oli huikeat 19km/h :'D Atte olis luonnollisesti jaksanut vielä pidempään, mutta Keke oli niin hikinen ja puuskutti kamalasti, että ajattelin, että on fiksua lopettaa siinävaiheessa, kun on vielä kivaa. Reki on myöskin huomattavasti raskaampi vetää, joten ei mikään ihme, että Keke oli vähän puhki. Ens kerralla laitan perään pulkan, jos olis vaikka välillä vähän kevyempi mennä.
Tuossa alapuolella on pari pätkää Aten ja Kaisan menosta viime lauantailta. Käytössä on hyväksi todettu, Kaisan kehittelemä "putkiaisa".
Kaisan blogista löytyy ohje (linkki tekstin alla), kuinka putkiaisan voi valmistaa. Niinkun ehkä jo aiemmin mainitsin, putkiaisa on olemattoman kevyt, estää hiihtäjää ajautumasta ponin jalkoihin ja vapauttaa kädet ohjia varten, joten ajo onnistuu myös sellaisissa olosuhteissa, missä pitää pystyä kunnolla ohjailemaan. Ponin pukit ei myöskään yletä hiihtäjään.
Keke pääsi lauantaina kirmaamaan Helmin kanssa pellolle. Helmi on kohta jo niin iso, että Keke mahtuu juoksee sen mahan alitse. :D Tosin Keke on niin paksu, että leveyssuunnassa saattaa tulla ahdasta...
