Joka ponin aurinkojooga

Koska jooga on tutkitusti terveyttä edistävä laji, on fiksu älykköponini tietenkin alkanut harrastamaan sitä pitääkseen linjansa kunnossa. Tässä Keken treenivinkit kesälaitumille, olkaa hyvä!

Keken aurinkojooga:

ASENTO: Ponin pyllistys

HYÖTY: Venyttää ristiselkää ja kankkuja, rentouttaa kintereet!

ASENTO: Istuva härkä

HYÖTY: Venyttää mukavasti massua edistäen ruuansulatusta

ASENTO: Kylkimyyry

HYÖTY: Kaula-lapa-kylki-pylly-akseli venytys, tekee kutaa!

 ASENTO: Hippopotamuksen mutakylpy

HYÖTY: Syvärentouttaa selän, lavat ja koivet. 

Vartalo "hoikistuu" sen seurauksena, kun läskit valahtaa mahasta tasaisesi myös kylkiin ja 

selän puoleen.

ASENTO: Istumakyykky

HYÖTY: Jalkojen jänteet ja nivelet vetreytyvät uskomattoman

kivasti tässä asennossa!

Ja mikä tärkeintä, muistakaa hymyillä koko harjoituksen ajan!

Kuvapainotteinen postaus Keken synttärien kunniaksi

Onnea Kekkuli<3

Tänään 9.5.2016 Keke täyttää 8 vuotta!

Vietimme Keken (ja myös Eevan) syntymäpäiviä irtojuoksutuksen merkeissä. Keke pääsi Helmin ja Aten kanssa kentälle vähän irrottelemaan. Siitä kuvia myöhemmin.

Ilmoitin Keken Sipoon Savijärvelle shettisten rotunäyttelyyn, joka järjestetään sunnuntaina 15.5., jännittää aivan jäätävästi..

Nyt käydään kuvien siivellä viimepäivien puuhailuja läpi :)

Pesin Keken viikko takaperin oikein kunnolla talven jäljiltä. Voin kertoa, että pesu tuli todella tarpeeseen. Ja vaikka esiharjasin kaiken irtokarvan pois ennen pesua, irtosi pesun yhteydessä vielä niin paljon karvaa, että viemäri melkein tukkeutui.

 Pesun jälkeen päästin Keken piehtaroimaan kentälle, sillä tiesin, että pesu pitää uusia pian. Keke nautti täysillä tästä mahdollisuudesta ja pian kentällä oli kymmenkunta piehtaroinnista painunutta länttiä. Onneksi Pasi meni lanaamaan todistusaineiston heti jälkeemme kentältä.

Samppa-ori lähti kesäpuuhiinsa naurattamaan naisia ja sen tilalle pihattoon muutti kaksi uutta ponia. Keke selvästi helpottui, kun ori lähti maisemista, ei enään tarvitse pitää hurjan orin imagoa. Uusista poneista Keke ei sanonut mitään. Mutta allekirjoittaneen mielestä ne on söpöjä :)

Uudet pihattoponit Rapsu (tumma) ja Rooma (vaalea)

 Maanantaina päästiin nauttimaan ihanasta ilmasta ajaen. Mentiin reipas vajaa 8km hölkkälenkki. Tällä kertaa pysyin kyydissä ilman ongemia :'D

Mikä ihana aurinko<3 

Lenkin jälkeen oli hiki, mutta virkeä mieli!

Keskiviikkona ohjasajoin/juoksutin. Mentiin siirtymisiä, tempon vaihteluja ja voltteja. Pystytin matalan kavaletin ja vähän korkeamman kavaletin, joita mentiin ensin juoksuttaen ja sitten ohjasajaen. Iso kavaletti oli liian haastava, lähestymiset oli yhtä mutkittelua ja epärointiä, joten muutin sen matalaksi ristikoksi. Ajattelin, että on kivempi eka harjoitella vähän helpommalla, jotta saadaan alle onnistumisia ja myöhemmin taas voidaan nostaa rimaa ja kokeilla korkeampaa estettä.

Keke antoi äänensä matalalle ristikolle pomppimalla sitä puhtaasti ;)

Ennen harjausta...

...jälkeen harjauksen

Coco fiksuna löysi pihan ainokaisen varjon; Keken.

Coco koitti saada Brunosta leikkiseuraa,
mutta seura oli kovin laiskana..

 Torstaina pesin Keken toistamiseen. Oli niin lämmin ilma, että Keke vaikutti tyytyväiseltä viileään kylpyhetkeen. Syöttelin pesun jälkeen Kekeä pellolla.

Lauantaina Aamu ja kumppanit kävi hoitamassa ja ratsastamassa Keken. Aamu ja Keke opiskeli laukannostoja liinassa. Kiitos Marjolle, aamun äidille kuvista ja videosta!

 Sunnuntaina Rosa kävi hoitamassa Keken, itse en päässyt.

Rosa letitti Keken

Oisko mun parempi vaa, pysyy himas...

...ettei nyt vaa sattuis mitää.

Meillä on mennyt ilmeisesti liian hyvin; Aamu on uskaltanut laukata ihan kunnolla Keken kanssa liinan päässä ja maanantaina ajoin Keken kanssa 8km lekin, josta 6km hölkättiin putkeen. Mutta Keskiviikkona mulla oli alusta asti vähän hassu fiilis. Mutisin Kekelle letittäessä sen otsatukkaa, että nyt on mennyt niin hyvin, että kohta varmaan kohdataan jokin epäonnistuminen.
Otin Aten peräponiksi, kun lähdin ajamaan Kekeä koppiksilla. Käveltiin radalle ja alettiin hölkkäilemään. Keke oli taas hyväntuulinen ja pirteä, raviaskel luisti puhtaasti. Istuin tukevasti keskellä penkkiä, molemmissa nyrkeissä ohjat, kun Keke höristi korvat ja kiihdytti vauhtiaan. Tässä vaiheessa aloin himmailemaan ponia, joka tuijotti Mäyräojan toiselle puolelle. Siellä juoksi koira, jota ensin Keke vähän säpsyi, seuraavaksi Atte huomasi sen ja alkoi ryntäilemään ja lopuksi ponit löi viisaat päänsä yhteen ja päätti _paeta_...
Kärryt törmäsi pellon reunapenkereeseen ja kippasi niin, että hitaasti
-mutta varmasti- liu'ui kärryiltä maahan, Aten eteen ja kynsin peltoa sitten vähän aikaa... Onneksi fiksut ponit pysähtyi, ja sain itseni kamettua savesta ylös. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta tunsin kyllä, että oikea puoleni, varsinkin jalka, tulee saamaan kauniin mustelmasävytteen. Tarkistin, että ponit ovat kunnossa, jonka jälkeen jatkoin lenkkiä tavalliseen tapaan. Ajettiin rata ympäri muutaman kerran, jotta poneille (ja minulle) jäisi vähän parempi kuva siitä kohdasta, missä ponit pelästyi koiraa. Lenkille kertyi kumminkin kiitettävät 6km matkaa, joten ei se ihan turha reissu ollut. Eka kerta, kun putosin kärryiltä :'D Ja taas muistan, miksi kypärää kannattaa käyttää, vaikka välillä tuntuisikin vähän turhalta.

Herra hyväntuulinen

Ja lopuksi ihana Vempula, jota olen ilmeisesti pitänyt nälässä:

Pahvilaatikon kyljessä oli teksti: "Saa ottaa!",
joten Coco kävi tuumasta toimeen.

Laukkatreeniä laatuseurassa

Blogin puolella on ollut hiljaista vähän aikaa, sillä itselläni on ollut viimeiset pari viikkoa hyvin kiireistä tallielämän ulkopuolella. Keke on saanut vähän lomailla ja ne kerrat kun se on liikkunut, on ollut aika rauhallisia. Tosin tilanne muuttui juuri eilen, kun pääsin vihdoin ajan kanssa tallille ja pistin Keken todellakin töihin!

Sähköä ilmassa

Sää oli varsin mielenkiintoinen, sillä kotoa tallille lähtiessä satoi milloin räntää, milloin vettä ja lopulta valkosenaan rakeita. Tallin piha oli kuitenkin kuiva ja aurinkoinen. Sadepilvet kiersivät Tuusulanjärveä ja muutama komea ukkosen jyrähdyskin kaikui ilmassa. Sateet onneksi kiersivät taidokkaasti tallimme ympäristöä ja selvittiin kuivin jaloin koko tallireissu.

Olimme siis lähdössä ajamaan radalle Helinän ja Aten kanssa. Sinada (irish cob) tammakin oli juuri lähdössä omistajansa Helin kanssa lenkille, joten menimme yhdessä radalle. Sinadan suhtautuminen kärryihin ja pikkuponeihin (ja omituisiin kuskeihin) oli oikein positiivinen. Ajateltiin kokeilla, kuinka Sinadan tarjoama vetoapu vaikuttaisi poneihin. 

Kekku on ihan ihastunut Sinadaan...

...mutta niin on Attekin ;)

No, kyllähän se vetoapu vaikutti, varsinkin kun vetoapu sattui olemaan hemasevan tuoksuinen tamma! Keke olisi halunnut höristellä vain Sinadan rinnalla, mutta vireystason takia ravasimme alkukiekat Aten perässä.

Parin kilsan lämmittelyn jälkeen otimme ekan laukkapätkän. Atte ampas tietenkin nollasta sataan sadasosasekunnissa, sillä Aten kilpailuvietti on todella vahva. Kekekin lähti liikkelle niin kekemäisen räjähdysmäisesti, että sen askellus meni solmuun ja sitten kiukuteltiin pukittelemalla, ja sitten kun jäätiin jälkeen kavereista niin alko kiukuttaa vähän lisää. No, kaverit saatiin kyllä kiinni ja jarrutkin toimi yllättävän kivasti.

Keke pitää visusti huolen, ettei jää ihanasta tammasta jälkeen!

Hölkkäiltiin välissä reippaasti, Keken piti ihan ohittaa Atte, että pääsi Sinadaa lähemmäksi. 
Tokalla laukkapätkällä siirryin taas Aten ja Helinän taakse. Sanoin Helinälle, että mun on helpompi tähdätä niiden kärryihin, kun sinadan hanuriin, mikäli Keken jarrut ei toimi kunnolla. Alkuun tuli taas pukkia, mutta Keke oli ihan kivasti kuulolla ja saatiin askel taas luistamaan. Taas jäätin alussa jälkeen, mutta "vauhti korjaa virheet" ja otettiin kaverit kiinni. Taas välillä käveltiin ja otettiin vähän hölkkää, ponit paino ohjille ihan kunnolla kun oli niin vauhti päällä.
Otettiin vielä yksi pätkä laukkaa. Nyt Kekekin laukkasi puhtaasti ja pysy kuin takiainen kavereissa kiinni. Sinada sai pinkoa ihan tosissaan menemään, ettei ponit vaan pääse ohittamaan.
Lopuksi hölkkäiltiin ja käveltiin pitkät loppukäynnit. Lenkille tuli pituutta vajaa 7km.

*pus*

Kiitos ja kumarrus!

Lenkin jälkeen Keke oli hikinen, mutta pirteä. Virta ei tunnu loppuvan millään, mutta mikä olisikaan ponin mielelle tärkeämpää kuin, se, että lenkin jälkeen on vielä hyvä olo, eikä liian uupunut. 
Pyyhin ponista hiet sienellä, loimitin, venyttelin ja kylmäsin jalat. Keke pääsi mussuttamaan päiväheiniä tarhaan. 

Iso kiitos taas Helinä ja Heli ja heppakaverit!!! Oli ihan huippu lenkki huippu seurassa! :)

Me ollaan myös Facebookissa!

Pikkuponin päiväkirja löytyy nyt myös Facebookista! Käykäähän ihmeessä tykkäämässä.

Instagramissakin ollaan @milzau, mutta sieltä löytyy muitakin kuvia kuin ponikuvia.

Auringosta ollaan saatu nauttia, niinkun näkyy! 

Coco

Kekellä on ollut hiukkasen kevättä rinnassa. Radalla ollaan vedetty kunnon laukka- ja ravipätkiä hölkkäilyn lisäksi. 6,5 kilometrin hikilenkin jälkeenkin Keke näki vihreitä pikku-ukkoja siellä täällä.

Pikku hiki pinnassa

Ja vaikka heinikossa selvästi on piileskellyt vihreitä ukkosia ja akkasia, niin naapurin pellolla päristelevät mopot ja mönkijät eivät kuitenkaan aiheuta minkäänlaista ahdistusta ponissa.

"mäki haluun ajaa mopolla!"

Pakko myöskin esitellä nämä ihanant viikset, jotka oripoika Samppa on itselleen kasvattanut :D

Helinän tekemä heijastinloimi

Helinä teki poneille ihanat nimikkoloimet heijastimilla :) Nämä on aivan ihanat!

Kekellä on käynyt ratsastajia nyt viikonloppuna. Lauantaina Aamu ja kumppanit meni liinanpäässä ja sunnuntaina Karoliina kävi ratsastamassa ka meni muun muassa puomeja. :) Keke on ollut kuulema ratsastaessakin reipas.

Karoliina kävi ratsastamassa sunnuntaina Kekellä<3

Nopeat maaliskuun lopun kuulumiset

Terve taas!

Maaliskuun viimeiset pävät olivat kauniin keväisiä tai ainakin lämpimiä. Kenttä on ollut hyvässä kunnossa. Helinän kanssa käytiin uudemman kerran ajamassa puolimatkan lenkki ja tällä kertaa Keke sai vetää letkaa. Taasen kerran sain olla super ylpeä ponistanu, jonka itseluottamus on kasvanut aivan valtavasti! Tällä kertaa en laittanut korvahuppuja ollenkaan, kun oli tyyntä. Keke ei myöskään ahdistunut, vaikka joutui kävelemään edellä "itsenäisesti". Lastenrattaissa istuvan taaperon kanssa Keke olisi halunnut tehdä tuttavuutta (ehkä sillä taaperolla oli porkkanoita jemmassa?) ja vastaan tulleelle issikkatammalle piti pikkusen höristellä ja pörhistellä. Matkaa kertyi taas 6,5 km.

BÖÖ!

Atte seisoo korokkeella, jotta näyttäis suurelta :D

Toisena pääsiäispäivänä hain Sampan mukaani tallille. Rata oli vielä niin märkä, että pistin Sampan ratsastamaan ja lupasin, että seuraavalla kerralla hän pääsee ajamaan.

Kekku ja Samppa

Käytiin lähinnä kävelemässä ja Samppa sai mennä ilman taluttajaa. Ja tosi hyvin menikin! Helinä lähti meidän seuraksi kävelemään Aten kanssa. 

Samppa ja Kekku on kyllä niin simppeli pari ja Sampalla on ihanan itsevarma ja rauhallinen ote poniin :)

Atte, Helinä, Keke ja Samppa

Keke on päässyt myös liinaan juoksemaan, ja sepä olikin super kivaa! Keke meni liina pitkällä isolla ympyrällä täyttä laukkaa ja veti välillä kunnon pierupukkeja. Kaikkialla on ollut niin märkää, ettei ole kunnolla päässyt kirmaamaan edes tarhassa, joten ymmärrän, että oli aika ihanaa päästä revittelemään.
Aprillipäivänä kävin pitkästä aikaa ohjasajamassa ja nyt se sujuikin ihan kivasti. Menimme voltteja ja siirtymisiä. Laukannostot oli aika laiskoja, joten hinkkasimme niitä vähän enemmän. Eli käynti-laukka nostoja ja vain pari laukka-askelta ja uudestaan. Nostot alkoikin sujuvaan varsin mallikkaasti.

Pölynen Keke

Ostoslistalla olisi nyt kevyt ajo/juoksutuspiiska, koska inhoan pitkää ja kömpelöä juoksutuspiiskaa. Perus ajopiiska taas on vähän liian lyhyt.

HYVÄÄ ALKANUTTA HUHTIKUUTA KAIKILLE :)