Reserve Champion - Kuvapostaus Savijärven rotunäyttelystä

Vastoin kaikkia odotuksia, uskalsin viedä Keken shetlanninponien rotunäyttelyyn Sipoon Savijärvelle 15.5.2016.

Onneksi Eeva, joka meidät lupasi kuskata näyttelyyn, pystyikin jäämään koko päiväksi mun henkiseksi tueksi paikanpäälle.

Jännitin kamalasti, miten selviän oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Nopeasti pahin jännitys kyllä hävisi, sillä näin ympärillä tuttuja ja ystävällisiä kasvoja. Paikalle oli saapunut myös Keken sponsori-omistaja Ulla, eli oma äitini. :) Mukanaan hän oli tuonut veljeni Mikon ja valokuvaamaan ystävänsä Soilen (Soilen blogissa muutama kuva) sekä isäni Allun. Kaikki tämän postauksen kuvat ovat siis isäni (Allan Pyykkö) ottamia, kiitos näistä!! :) 

Lähdin näyttelyyn sillä asenteella, että me ei tulla menestymään, kunhan nyt vaan vähän harrastetaan yhdessä. Ja niin kuin Tuuli sanoi, pessimisti ei pety.. :D

Minä, Keke ja Diego, Cocon täys-isoveli, Eevan apina.

Oman luokan vuoro lähestyi, joten siirryin jännittämään kehän laidalle. Bongailin muita ruuna-luokkaan osallistujia ja pyyhin hermostuneena Keken turpaa, johon oli tarttunut kiitettävä määrä hiekkaa, kiitos baby oilin (ja oman tarkaavaisuuteni, kun annoin ponin hinkata turpaansa maahan..).

Pian meidät huudeltiinkin numerojärjestyksessä kehään. Onneksi ei oltu jonon eka taikka vika, vaan saimme olla turvallisesti keskellä ja seurata perässä mitä viisaammat tekivät edeltä. 
Keke oli ihana oma pirteä itsensä, ei säpsyillyt eikä näyttänyt pystyynkuolleeltakaan. Oli vaikea arvioida, kuinka hyvin sain ponin liikkumaan, mutta ei auttanut kun toivoa parasta.

Löysin omaan luokkaan ihan oikeaan aikaan ja oikealle paikalle, hyvä minä!

Näiden kuvien myötä tajusin, kuinka paljon Keken askel on
kehittynyt parempaan suuntaan treenin myötä 

Ja se jopa nostaa jalkojaan! Ei laahaa enään perässään.

Yksilöarvostelussa olin tyytyväinen Keken asentoon ja ylpeä ponistani, joka seisoi rauhassa näyttelyasennossa, eikä pyörinyt ympyrää hermostuneena. Mietin ainoastaan, mitä mieltä tuomari on Keken suuresta mahasta ja tuleekohan siitä taaskin maininta arvosteupaperiin.
Kun kaikki ponit oli ollut näytillä, jatketiin kehässä pyörimistä. Numero 24 huudettiin siirtymään jonossa ensimmäiseksi. Ai siis mikä numero... Ai meidän numero!! Loikattiin sitten jonon kärkeen ja mietin, voiko olla oikeasti totta, että Keke on luokan paras.
Ja niin siinä kävi, että Keke palkittiin luokkavoittajana I. palkinnolla ja saipa vielä paras ruuna -tittelin!
Ruusukkeiden asentaminen korvienjuureen olikin sitten sen verran kamala juttu, että päädyin jättämään ne vain omalle vyölleni.

Luokkavoittajina päästiin osallistumaan myös Champion orin/ruunan valintaan. Olin aivan täpinöissä, oma rakas Keke Champion-luokassa. Champioiksi valittiin Kaurialan Kille 275 SH, joka on kyllä _todella_ upea! Kekestä tuli Reserve Champion ja taas tämä mamma oli pakahtua ylpeydestä.

Tässä välissä Keke pääsi juomaan ja syömään päiväheiniään autoon, sillä BIS-kehä odotti päivän lopussa. Käytiin itse syömässä vähän jätskiä ja katsomassa käyttöluokkia.
BIS-kehässä saimme jännittä aika pitkään, kun sieltä pudoteltiin poni kerrallaan pois porukkaa. Lopulta Keke passitettiin Kehästä ulos ja seuraavana Kaurialan Kille, jonka olisin itse uskonut sijoittuvan BIS-kehässä. Jäljelle jäi kolme kaunista Tammaa, joista Best in show: Sammalisen Klarissa, BIS II: Kaunisrannan Perfecta 1368 SH ja BIS III: Junibackens Fia

Tuulitukka

Luokka 13, oikealla Keke, varmaan luokan pienin poni.

Usvaniityn Jasper oli silminnähden Keken kovin kilpakumppani :) 

"Aapuuva, mitä sä teet!!?"

"TULKAA NYT JOKU HAKEE NÄÄ KUKAT!!"

Ja sitten kunniakierroksen aika

Champion kehässä Kaurialan Kille, Goldberry's Swish Tail ja Keke.

Kaurialan Kille oli Champion Ori/ruuna, Keke Reserve Champion.

Ruusukkeiden asentamista valokuvausta varten.

Aika onnistunut rakennekuva, vai mitä?

Tuntui että rakas ponini olisi suurempikin nähtävyys, kun kuvaajia pörräsi ympärillä ;)

Diego

Diego

Niin söpöä!<3

Keke ja molempien onnellisten omistajien kätöset ;D

Kuvien laadustakin varmasti huomaa, että tästä eteenpäin olevat kuvat oon iha ite kuvannu omalla puhelimella :D

Eeva tappoi aikaa lukemalla tenttiin, syömällä masikoita
ja vähän myös nukkumalla :D

Keke olisi kovasti halunnut tutustua Tuulin Ossi-poniin,
joka voitti oman luokkansa I. palkinnolla.

Diego tuulettaa kirsuaan

Keken arvostelu kuuluu näin: "Erittäin hyvä rotuleima. Ilmeikäs pää. Hieno ylälinja. Suurilinjainen. Sivusta hyväasentoiset jalat. Hieman epävakaa kinner. Tahdikas käynti. Tahdikas, melko lennokas ravi. Hyvät jouhet."

Kiitos ihanille tukijoukoille, valokuvaajille, näyttelyn järjestäneille ja muille tapahtumassa mukana olleille. Suur kiitos myös mukaville ponin omistajille ja -esittäjille, että toitte hienot ja mahtavat käyttöponinne näyttelyyn :)

Joka ponin aurinkojooga

Koska jooga on tutkitusti terveyttä edistävä laji, on fiksu älykköponini tietenkin alkanut harrastamaan sitä pitääkseen linjansa kunnossa. Tässä Keken treenivinkit kesälaitumille, olkaa hyvä!

Keken aurinkojooga:

ASENTO: Ponin pyllistys

HYÖTY: Venyttää ristiselkää ja kankkuja, rentouttaa kintereet!

ASENTO: Istuva härkä

HYÖTY: Venyttää mukavasti massua edistäen ruuansulatusta

ASENTO: Kylkimyyry

HYÖTY: Kaula-lapa-kylki-pylly-akseli venytys, tekee kutaa!

 ASENTO: Hippopotamuksen mutakylpy

HYÖTY: Syvärentouttaa selän, lavat ja koivet. 

Vartalo "hoikistuu" sen seurauksena, kun läskit valahtaa mahasta tasaisesi myös kylkiin ja 

selän puoleen.

ASENTO: Istumakyykky

HYÖTY: Jalkojen jänteet ja nivelet vetreytyvät uskomattoman

kivasti tässä asennossa!

Ja mikä tärkeintä, muistakaa hymyillä koko harjoituksen ajan!

Kuvapainotteinen postaus Keken synttärien kunniaksi

Onnea Kekkuli<3

Tänään 9.5.2016 Keke täyttää 8 vuotta!

Vietimme Keken (ja myös Eevan) syntymäpäiviä irtojuoksutuksen merkeissä. Keke pääsi Helmin ja Aten kanssa kentälle vähän irrottelemaan. Siitä kuvia myöhemmin.

Ilmoitin Keken Sipoon Savijärvelle shettisten rotunäyttelyyn, joka järjestetään sunnuntaina 15.5., jännittää aivan jäätävästi..

Nyt käydään kuvien siivellä viimepäivien puuhailuja läpi :)

Pesin Keken viikko takaperin oikein kunnolla talven jäljiltä. Voin kertoa, että pesu tuli todella tarpeeseen. Ja vaikka esiharjasin kaiken irtokarvan pois ennen pesua, irtosi pesun yhteydessä vielä niin paljon karvaa, että viemäri melkein tukkeutui.

 Pesun jälkeen päästin Keken piehtaroimaan kentälle, sillä tiesin, että pesu pitää uusia pian. Keke nautti täysillä tästä mahdollisuudesta ja pian kentällä oli kymmenkunta piehtaroinnista painunutta länttiä. Onneksi Pasi meni lanaamaan todistusaineiston heti jälkeemme kentältä.

Samppa-ori lähti kesäpuuhiinsa naurattamaan naisia ja sen tilalle pihattoon muutti kaksi uutta ponia. Keke selvästi helpottui, kun ori lähti maisemista, ei enään tarvitse pitää hurjan orin imagoa. Uusista poneista Keke ei sanonut mitään. Mutta allekirjoittaneen mielestä ne on söpöjä :)

Uudet pihattoponit Rapsu (tumma) ja Rooma (vaalea)

 Maanantaina päästiin nauttimaan ihanasta ilmasta ajaen. Mentiin reipas vajaa 8km hölkkälenkki. Tällä kertaa pysyin kyydissä ilman ongemia :'D

Mikä ihana aurinko<3 

Lenkin jälkeen oli hiki, mutta virkeä mieli!

Keskiviikkona ohjasajoin/juoksutin. Mentiin siirtymisiä, tempon vaihteluja ja voltteja. Pystytin matalan kavaletin ja vähän korkeamman kavaletin, joita mentiin ensin juoksuttaen ja sitten ohjasajaen. Iso kavaletti oli liian haastava, lähestymiset oli yhtä mutkittelua ja epärointiä, joten muutin sen matalaksi ristikoksi. Ajattelin, että on kivempi eka harjoitella vähän helpommalla, jotta saadaan alle onnistumisia ja myöhemmin taas voidaan nostaa rimaa ja kokeilla korkeampaa estettä.

Keke antoi äänensä matalalle ristikolle pomppimalla sitä puhtaasti ;)

Ennen harjausta...

...jälkeen harjauksen

Coco fiksuna löysi pihan ainokaisen varjon; Keken.

Coco koitti saada Brunosta leikkiseuraa,
mutta seura oli kovin laiskana..

 Torstaina pesin Keken toistamiseen. Oli niin lämmin ilma, että Keke vaikutti tyytyväiseltä viileään kylpyhetkeen. Syöttelin pesun jälkeen Kekeä pellolla.

Lauantaina Aamu ja kumppanit kävi hoitamassa ja ratsastamassa Keken. Aamu ja Keke opiskeli laukannostoja liinassa. Kiitos Marjolle, aamun äidille kuvista ja videosta!

 Sunnuntaina Rosa kävi hoitamassa Keken, itse en päässyt.

Rosa letitti Keken

Oisko mun parempi vaa, pysyy himas...

...ettei nyt vaa sattuis mitää.

Meillä on mennyt ilmeisesti liian hyvin; Aamu on uskaltanut laukata ihan kunnolla Keken kanssa liinan päässä ja maanantaina ajoin Keken kanssa 8km lekin, josta 6km hölkättiin putkeen. Mutta Keskiviikkona mulla oli alusta asti vähän hassu fiilis. Mutisin Kekelle letittäessä sen otsatukkaa, että nyt on mennyt niin hyvin, että kohta varmaan kohdataan jokin epäonnistuminen.
Otin Aten peräponiksi, kun lähdin ajamaan Kekeä koppiksilla. Käveltiin radalle ja alettiin hölkkäilemään. Keke oli taas hyväntuulinen ja pirteä, raviaskel luisti puhtaasti. Istuin tukevasti keskellä penkkiä, molemmissa nyrkeissä ohjat, kun Keke höristi korvat ja kiihdytti vauhtiaan. Tässä vaiheessa aloin himmailemaan ponia, joka tuijotti Mäyräojan toiselle puolelle. Siellä juoksi koira, jota ensin Keke vähän säpsyi, seuraavaksi Atte huomasi sen ja alkoi ryntäilemään ja lopuksi ponit löi viisaat päänsä yhteen ja päätti _paeta_...
Kärryt törmäsi pellon reunapenkereeseen ja kippasi niin, että hitaasti
-mutta varmasti- liu'ui kärryiltä maahan, Aten eteen ja kynsin peltoa sitten vähän aikaa... Onneksi fiksut ponit pysähtyi, ja sain itseni kamettua savesta ylös. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Mitään vakavaa ei sattunut, mutta tunsin kyllä, että oikea puoleni, varsinkin jalka, tulee saamaan kauniin mustelmasävytteen. Tarkistin, että ponit ovat kunnossa, jonka jälkeen jatkoin lenkkiä tavalliseen tapaan. Ajettiin rata ympäri muutaman kerran, jotta poneille (ja minulle) jäisi vähän parempi kuva siitä kohdasta, missä ponit pelästyi koiraa. Lenkille kertyi kumminkin kiitettävät 6km matkaa, joten ei se ihan turha reissu ollut. Eka kerta, kun putosin kärryiltä :'D Ja taas muistan, miksi kypärää kannattaa käyttää, vaikka välillä tuntuisikin vähän turhalta.

Herra hyväntuulinen

Ja lopuksi ihana Vempula, jota olen ilmeisesti pitänyt nälässä:

Pahvilaatikon kyljessä oli teksti: "Saa ottaa!",
joten Coco kävi tuumasta toimeen.

Laukkatreeniä laatuseurassa

Blogin puolella on ollut hiljaista vähän aikaa, sillä itselläni on ollut viimeiset pari viikkoa hyvin kiireistä tallielämän ulkopuolella. Keke on saanut vähän lomailla ja ne kerrat kun se on liikkunut, on ollut aika rauhallisia. Tosin tilanne muuttui juuri eilen, kun pääsin vihdoin ajan kanssa tallille ja pistin Keken todellakin töihin!

Sähköä ilmassa

Sää oli varsin mielenkiintoinen, sillä kotoa tallille lähtiessä satoi milloin räntää, milloin vettä ja lopulta valkosenaan rakeita. Tallin piha oli kuitenkin kuiva ja aurinkoinen. Sadepilvet kiersivät Tuusulanjärveä ja muutama komea ukkosen jyrähdyskin kaikui ilmassa. Sateet onneksi kiersivät taidokkaasti tallimme ympäristöä ja selvittiin kuivin jaloin koko tallireissu.

Olimme siis lähdössä ajamaan radalle Helinän ja Aten kanssa. Sinada (irish cob) tammakin oli juuri lähdössä omistajansa Helin kanssa lenkille, joten menimme yhdessä radalle. Sinadan suhtautuminen kärryihin ja pikkuponeihin (ja omituisiin kuskeihin) oli oikein positiivinen. Ajateltiin kokeilla, kuinka Sinadan tarjoama vetoapu vaikuttaisi poneihin. 

Kekku on ihan ihastunut Sinadaan...

...mutta niin on Attekin ;)

No, kyllähän se vetoapu vaikutti, varsinkin kun vetoapu sattui olemaan hemasevan tuoksuinen tamma! Keke olisi halunnut höristellä vain Sinadan rinnalla, mutta vireystason takia ravasimme alkukiekat Aten perässä.

Parin kilsan lämmittelyn jälkeen otimme ekan laukkapätkän. Atte ampas tietenkin nollasta sataan sadasosasekunnissa, sillä Aten kilpailuvietti on todella vahva. Kekekin lähti liikkelle niin kekemäisen räjähdysmäisesti, että sen askellus meni solmuun ja sitten kiukuteltiin pukittelemalla, ja sitten kun jäätiin jälkeen kavereista niin alko kiukuttaa vähän lisää. No, kaverit saatiin kyllä kiinni ja jarrutkin toimi yllättävän kivasti.

Keke pitää visusti huolen, ettei jää ihanasta tammasta jälkeen!

Hölkkäiltiin välissä reippaasti, Keken piti ihan ohittaa Atte, että pääsi Sinadaa lähemmäksi. 
Tokalla laukkapätkällä siirryin taas Aten ja Helinän taakse. Sanoin Helinälle, että mun on helpompi tähdätä niiden kärryihin, kun sinadan hanuriin, mikäli Keken jarrut ei toimi kunnolla. Alkuun tuli taas pukkia, mutta Keke oli ihan kivasti kuulolla ja saatiin askel taas luistamaan. Taas jäätin alussa jälkeen, mutta "vauhti korjaa virheet" ja otettiin kaverit kiinni. Taas välillä käveltiin ja otettiin vähän hölkkää, ponit paino ohjille ihan kunnolla kun oli niin vauhti päällä.
Otettiin vielä yksi pätkä laukkaa. Nyt Kekekin laukkasi puhtaasti ja pysy kuin takiainen kavereissa kiinni. Sinada sai pinkoa ihan tosissaan menemään, ettei ponit vaan pääse ohittamaan.
Lopuksi hölkkäiltiin ja käveltiin pitkät loppukäynnit. Lenkille tuli pituutta vajaa 7km.

*pus*

Kiitos ja kumarrus!

Lenkin jälkeen Keke oli hikinen, mutta pirteä. Virta ei tunnu loppuvan millään, mutta mikä olisikaan ponin mielelle tärkeämpää kuin, se, että lenkin jälkeen on vielä hyvä olo, eikä liian uupunut. 
Pyyhin ponista hiet sienellä, loimitin, venyttelin ja kylmäsin jalat. Keke pääsi mussuttamaan päiväheiniä tarhaan. 

Iso kiitos taas Helinä ja Heli ja heppakaverit!!! Oli ihan huippu lenkki huippu seurassa! :)

Me ollaan myös Facebookissa!

Pikkuponin päiväkirja löytyy nyt myös Facebookista! Käykäähän ihmeessä tykkäämässä.

Instagramissakin ollaan @milzau, mutta sieltä löytyy muitakin kuvia kuin ponikuvia.

Auringosta ollaan saatu nauttia, niinkun näkyy! 

Coco

Kekellä on ollut hiukkasen kevättä rinnassa. Radalla ollaan vedetty kunnon laukka- ja ravipätkiä hölkkäilyn lisäksi. 6,5 kilometrin hikilenkin jälkeenkin Keke näki vihreitä pikku-ukkoja siellä täällä.

Pikku hiki pinnassa

Ja vaikka heinikossa selvästi on piileskellyt vihreitä ukkosia ja akkasia, niin naapurin pellolla päristelevät mopot ja mönkijät eivät kuitenkaan aiheuta minkäänlaista ahdistusta ponissa.

"mäki haluun ajaa mopolla!"

Pakko myöskin esitellä nämä ihanant viikset, jotka oripoika Samppa on itselleen kasvattanut :D

Helinän tekemä heijastinloimi

Helinä teki poneille ihanat nimikkoloimet heijastimilla :) Nämä on aivan ihanat!

Kekellä on käynyt ratsastajia nyt viikonloppuna. Lauantaina Aamu ja kumppanit meni liinanpäässä ja sunnuntaina Karoliina kävi ratsastamassa ka meni muun muassa puomeja. :) Keke on ollut kuulema ratsastaessakin reipas.

Karoliina kävi ratsastamassa sunnuntaina Kekellä<3