sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

#blogitarina

Tuija heitti minulle haasteen blogissaan!
Eli ideana on kertoa oman blogin synnystä ja kehityksestä, sekä merkittävimmistä taitekohdista.

Pikkuponin päiväkirja sai alkunsa myöhään syksyllä 2008, kun ensimmäinen oma ponini, eli Keke, astui virallisesti kuvioihin; omistuspapereissa oli (kimppaomistajan nimen lisäksi) minun nimeni, kaupat oli siis virallisesti tehty ja poni muutti emästään vieroitettuna janakkalaan pienelle kotitallille. Yhteinen matkamme oli todellakin alkanut! Itse olin tuolloin 16-vuotias.
Minä ja Keke marraskuussa 2008

Toukokuussa 2009 tapahtui yksi suurimmista ja odotetuimmista hetkistä, sillä haimme Atte-ponin Lapinlahdelta Johanna Niskaselta, pikkuvirran ponitallilta. Atte tuli mukanamme etelään Nurmijärven palojoelle, jonne tietenkin myös Keke muutti. Tallilla ei asunut enään muita hevosia tai poneja, vain Keke ja Atte. Tämä talli olikin minulle jo tuttu ja erityisen tärkeä paikka, jossa olin hoitanut ennen tallin vanhoja asukkeja. Tallin iäkäs omistajapariskunta tarjosi kuitenkin poneillemme vielä asuinpaikan, mutta sillä ehdolla, että Keke ja Atte tulisivat olemaan viimeiset asukkaat Matin ja Sirkan aikana sillä tallilla. 
Onks Attee näkyny?
Tässä vaiheessa blogi todella heräsi henkiin, sillä pääsin itse käymään tallilla joka päivä ja halusin jakaa muillekkin edistymisestämme mm. Ajo-opetuksen parissa. Halusin myös jakaa kuvia super kauniista maisemista, joissa retkeilimme ponien ja maailman parhaimman tallitytön, Rosan kanssa! 
Tuohon aikaan kävimme myös paljn näyttelyissä ja raviradalla. Ne oli minulle täysin uusia juttuja, joten halusin kertoa hienoista kokemuksistani muille.
Rosa ja Atte palojoen kauniissa maisemissa

Oman pellon heinät kuivumassa perinteisesti seipäillä
Palojokivuosina niitin myös itse heinät poneille, Matilta opin arvokkaita vanhankansan viisauksia ja Sirkalta sain parhaimmat vinkit esimerkiksi ponin yskän hoitoon puutarhan yrteillä. Myös pienen kylän yhteisöllisyys tuli tutuksi.


Tallin omistaja Matti

Jossain vaiheessa kuvioihin astui myös Rama al Cyone "Ykä" (shettis) ja Aarteen Brandi (russi), myöskin kimppaponeja.
Ykä ihan pikkuvauvana

Ykä vähän isompana vauvana

Brandi-varsa ja minä
Vuodatus, jossa blogini silloin oli, päätti hävittää suuren määrän kuvia (ja mahdollisesti jopa osan teksteistä, en enään muista) joten turhauduin totaalisesti ja lopetin bloggaamisen. Olin niin kiukkuinen vuodatukselle, että halusin lopettaa sen käytön, mutta uuden blogin perustaminen tuntui liian monimutkaiselta ja raskaalta, että bloggaaminen upposi jäihin. Perustin kyllä tämän bloggerin blogin jo vuonna 2012, mutta tilanteeni ponien kanssa oli niin sekava ja ahdistava, etten kyennyt kirjoittamaan mitään julkaisukelpoista. 


Asiat muuttui paljon, ja yht'äkkiä meillä oli enään Keke. Atelle löytyi uudet, super ihanat omistajat kuin tyhjästä: en ollut pistänyt ponia edes myyntiin, maininnut vain yhdelle ihmiselle, että ehkä joudumme luopumaan Atesta. Ja sitten sain puhelun Eevalta, että he tarvitsisivat ponin ja pyysin heidät katsomaan Attea. En uskonut myyväni sitä vielä, mutta koska ostajaehdokkaat tuntuivat oikeilta, tartuin tähän tilaisuuteen. Meillä oli enään kaksi viikkoa aikaa vanhalla tallilla. En tiennyt mitä teen Keken kanssa. Kekelle tarjottiin kuitenkin paikkaa Aten uudelta kotitallilta Tuusulasta, joten päädyin väliaikaisesti sinne.
Väliaikainen kuitenkin muuttui pitkäaikaiseksi ja nyt ollaan asuttu jo 3,5 vuotta Valmennustalli Huuhtasella ja mikä parasta, minä ja Keke saatiin jatkaa yhteistä taivaltamme, kun Kekestä tuli kokonaan omani ja lisäksi saimme molemmat jäädä parhaan ystävämme Aten seuraan<3

Kekku<3Atte
Pikkuponin päiväkirja avasi kantensa taas pitkän pitkän tauon jälkeen syksyllä 2015.  Olin jo pitkään harkinnut tätä aloitusta, sillä asiat on tietyllä tavalla asettunut paikoilleen. Kirjoittaminen julkisesti kuitenkin tuntui vähän pelottavalta. Luulen, että pelkään eniten arvostelijoita, tai ehkä enemmänkin selän takana puhujia. Sain hätistettyä kuitenkin nämä ajatukset ja avasin taas päiväkirjan sivut.
Keke tammikuussa 2016
Suurin syy miksi todella halusin blogin uudelleen eloon, on se, että aloitimme keväällä 2015 Keken kanssa "laihdutusprojektin", jonka tarkoituksena on saada Keke tykkäämään liikunnasta, ja sitä kautta saataisiin poni taas hyvään kuntoon. Aloitimme todella pienin askelin, aluksi vain 10-20 minuutin harjoituksilla maastakäsin, kevyellä ohjasajolla, johon lisäsin haastetta pikkuhiljaa, ja lopulta aloimme tekemään hiukan raskaampia hommia. Tärkeintä, että tekeminen olisi mahdollisimman kivaa meille molemmille. 
Blogin avulla saan itse selvitettyä ajatuksia paremmin ja julkisesti kirjoittaminen haastaa todella miettimään, miten minun on järkevintä toimia. Itselleni on myös tärkeää, että pystyn perustelemaan, miksi toimin eri tilanteissa tavallani. Blogin avulla pystyn myös seuraamaan etenemistämme paremmin ja toivon, että joku saisi meidän puuhistamme ideoita myös omaan käyttöönsä. Ja toivon todella paljon kuulevani hyviä ideoita muilta ihmisiltä. :)
Säännöt:

1. Tämä on avoin kaikille bloggareille. ( teema voi olla mikä tahansa) Saat osallistua vasta kun saat haasteen.
2.Kirjoita ja julkaise oma tarina blogissasi: Miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on  kehittynyt aikojen saatossa, ja mitkä ovat olleet merkittäviä taitekohtia.
3. Haasta neljä blogia kirjoittamaan oman tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy voit haastaa jonkun muun.
4.Muista esittää tarinasi yhteydessä, linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.
5. Mikäli olet instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jokin kuvasi yhteyteen tagi# blogitarina. Näin instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat on nähtävillä.
#Blogisitarina-haasteen käynnisti  KOTOTEKO- blogi

8 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta tarinasta. Tuli paljon sellaista mistä ei ollut edes ajatustakaan. Kun blogia kirjoittelee täytyy ajatella positiivisia lukijoita, itse kirjoittelen kuin ystävälle. Tiedän että lukijoita on enenmän kuin ne jotka ovat kirjaituneet, kiva jos jutut kiinnostavat muitakin.On todella mukava lueskella mitä te siellä tallilla touhuilette, ja vaikka en hevosasioista paljonkaan tiedä, opin koko ajan uutta. Mukavaa viikonalkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva Tuija, että luet meidän kuulumisista :) Mulla on niin paljon hyviä muistoja tuolta palojoki-vuosilta, että tulen luultavasti välillä muistelemaan niitä aikoja täällä blogissakin. Mutta nyt kerään talteen uusia, ihania muistoja täällä "uudessa" tallipaikassa, näiden "uusien" ihanien ystävien kanssa :)<3

      Poista
  2. Luin tätä postausta ja olin silleen "vitsi tää olis kiva tehdä" , ja sit huomasinkin et mut oli haastettu tähän. Todellakin siis aion tehdä tän! Kiva postaus! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että otat haasteen vastaan :) Odotan, että pääsen lukemaan teidän tarinan!

      Poista
  3. Kiitos haasteesta, vähän myöhässä! Mutta nyt on tämä napattu talteen, josko ehtisin jossain välissä kirjoittaa siitä!

    VastaaPoista