sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Tänään päätin vähän irrotella ponien kanssa. Sain Rosan ajamaan Attea ja Nea tuli ulkoiluttamaan samalla Cocon. Ajattelin kokeilla laukkaa kärryt perässä siinä toivossa, että Keke vertyisi paremmin. 
Laitoin lämpölinimenttiä kintereisiin ennen liikutusta. Kävelin alkuun 15min ja sitten aloin hölkkäillä. Keke oli hyvin tahmea ravissa eikä jaksanut kunnolla nostella jalkojaan. Atte sen sijaan ravasi tosi kivasti ja vauhtia riitti. Keke näki pieniä vihreitä miehiä joka mutkassa ja kävellessä Keke päätti kokeilla etusillaan kuinka syvä oja on radan ja pellon välissä... Huoh. Ei oltukkaan vielä koskaan ojassa käyty, mutta tulipahan sitäki kokeiltua.
Kokeiltiin sitten nostaa laukka. Keke vaikutti siltä kun sen olisi tehnyt mieli kysyä "ootko sä tosissas, ainahan sä oot kieltäny laukkaamasta", mutta nosti sen käskystä. Sitte Keke tajus että se saa todella painaa menemään ja sittehän me mentii, -parin pukin saattelemana- niin kauan, kunnes Keke näki taas jotain pieniä vihreitä miehiä ja hyppäs radalta pellolle... Otettiin perään vielä toinen pikkupätkä laukkaa ja sitte mentii rauhallisesti hölkkää ja käyntiä seuraava kilsa. Siirryttiin pellolle ajamaan ku siellä on kiva mennä rinnakkain. 
Edessä Keke, takana Rosa ja Atte


Otettiin vielä pätkä laukkaa ja Atte innostu myöskin laukkaamaan niin että se heitti kunnon ilopukkeja. Ekaa kertaa näin miks potkuremmii kannattaa oikeesti käyttää. Mua hirvitti Rosan puolesta ja Rosa ite tais vaa nauraa :D


Laukan jälkeen Keke oli todella paljon miellyttävämpi ajaa. Käynti piteni ja ravi oli puhdasta ja tahdikasta. Poni hikeentyi enemmän ku koskaan, vaikka ajallisesti ei ajettu sen pidempään ku yleensäkään. 
Laukan jälkeen Keken käynti muuttui paljon matkaavoittavammaksi :)
Loppuun käveltiin vielä pitkä pätkä.
Loimitettiin ponit, kylmättiin jalat ja sitte ponit sai olla tallissa kuivumassa sen aikaa ku tehtiin muut hommelit ja siivottiin jäljet.



Atte



RUOKAA! NÄLKÄ!!!!

perjantai 16. lokakuuta 2015

Liika(läski) on liikaa

Olen tässä nyt koittanut tosissani laihduttaa kekkua alkuvuodesta lähtien. Keke on liikkunut 4-6 päivää viikosta lukuunottamatta kolmen viikon laidunlomaa, joka mielestäni on ehdoton ponin mielenterveydelle. Suuri haaste on ollut ponin motivaation säilyttäminen.
Siksipä alettiin opiskella ohjasajaen juttuja, jotta olisi vähän vaihtelua kärryttelyyn. 
Lisäksi olen kävelyttänyt ihan taluttaen, lanannut kenttää Keken kanssa kevyellä lanalla ja juoksuttanut. Kesän lopulla löytyi perhe joka lainaa Kekeä kerran viikossa ja tytöt ratsastaa Keken silloin. Näiden lisäksi käydään tapahtumissa kuljettamassa pikkuväkeä.



Keke ei kuitenkaan ole laihtunut oikeastaan ollenkaan, mutta on silti piristynyt merkittävästi!
Ostin meille hippodome.com:ista kokeiluun St. Hippolytin glucogardia. ( http://www.vixen.fi/extranet/ext/cms3/attachments/st-hippolyt-glucogard-2011.pdf ) Siitä pitäisi olla apua aineenvaihdunnalle. Sain vinkkinä ottaa mitat ponista, jotta voin seurata, onko tästä kivennäislisästä meille todella hyötyä. Noloa, mutta normaali 1,5 metrin mittanauha ei ylettänyt sen valtavan mahan ympäri... Mahan ympärysmitta on arviolta 174cm.
Rinnan ympärys on 147cm. 
Arviolta Keke painaa 220-230kg. (Shettiksen normipaino on noin 150-200kg ja Keke on aika pieni, 97cm säkäkorkeudeltaan) Painoa on siis muutama kymmen todella pudotettava!!! Toivotaan että paino alkaisi vihdoin pudota glucogardin avulla.

Onhan se paksu!


Kuva hämää ihan kivasti, mut oikeesti tää poni on ku plussapallo.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Sänkkärillä!

Tänään oli ponivapaa päivä kun vakkarit kävi ajamassa Aten ja ratsastamassa Keken. Olivat käyttäytyneet kuulemma hyvin vaikka hiukka pelkäsin että Keke pistää show'n päälle ku ollu vapaalla ilman kaveria. 

Itse kävin ratsastamassa Lumikilla. Tiina sai ylipuhuttua mut mukaan maastoon ja sänkkärille, vaikka vähän itse aluksi epäröin. Onneksi lähdin! 
Menin paljon siirtymisiä kun vähän jännitin jos Lumikki lähtee käsistä. No eipä se ollu kyllä lentoonlöhdössä, vähän se yritti kaverin perään kääntyillä, mutta onneks Tiina oli antamassa vähän vinkkejä niin löydettiin taas yhteisymmärrys Lumikin kanssa. Käppäiltiin takas tallille vanhankylänniemen kautta. 
Sää oli mitä mahtavin ja nyt oon tyytyväinen että rohkenin lähtee liikenteeseen :)


lauantai 10. lokakuuta 2015

Irtojuoksutusta

Käytiin perjantai iltana irtojuoksuttamassa Kekeä ja Helmiä naapurissa, Mäyräojan tallin kentällä, koska siinä on aidat. Keke oli aika pörhee jo sinne kävellessä, koska se tarhaa tällähetkellä ilman kaveria, ja koska Helmi on yks harvoja tammoja jotka saa Keken sisäisen orin lämpenemään.

No, kovaa ne meni! Keke puuskutti ku vanha veturi ja teki uskomattoman notkeita pukkeja tynnyrimäisestä olomuodostaan huolimatta.


Oli jo niin hämärää että en saanut räpsittyä oikeen hyviä kuvia :(


Eikä se Keke onneksi kerennyt sekoamaan Helmistä tässä ajassa ;)

Synttäriponiinit

Tiistaina käytiin Keken ja Aten kanssa ilahduttamassa synttärisankaria ja hänen pikkuisia vieraita 4 vuotis synttäreillä mun kotikulmilla. Oli tosi kiva keikka, ponit käyttäytyi taas esimerkillisesti ja talutuslenkki oli sopivan mittainen ja kivalla turvallisella paikalla.

Keke oli oma lahna itsensä ja Atte oli taas niin tärkeenä niinkun aina keikoilla. Reipas ja eloisa, mutta silti rauhallinen.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Divide et impera - Hajoita ja hallitse!

Lauantaina Keken vakkariratsastajat kävi ratsastamassa. Keke oli kuulema ollut kivan pirteä. Varmaan mieli virkeänä kun ei oo tarvinnut kiertää kenttää vähään aikaan. 


Keke muutti tahraamaan toistaseksi yksin  erään suomenhevosmuhku Ollin viereen. Keken ego pompsahti samantien nollasta sataan kun aita oli turvaamassa selustan. Niinpä se alko äksyilemään Ollille, heitti kaviota, ajo Ollin aidalta korvat luimussa ja hampaat irvessä. Olli parka juoksi ympäri tarhaansa aina ku Keke käski. Lopulta Keke meni jo niin pitkälle että tolpat oli vinksallaan, eristimet hajos ja langat roikku... Niinpä piti sitte rakentaa Kekelle väliaita ettei se härkkis kaveria.


Sunnuntaina ajoin Keken ja Atte oli perässä. Maanantaina ajoin Aten ja Keke pääs perään. Atte oli niin elementissään kun pääsi pellolle ravaamaan täysillä. Keke kompurajalka veti jäätäviä pukkeja perässä kun ei tahtonu pysyy menossa mukana.

Ihanaa vaihtelua käydä pellolla ajamassa, vielä ku saisin ponien hoitajan Rosan kaveriksi ajamaan pellolle niin poneilla ja meillä olis vielä kivempaa. Radalla ku ei mahdu oikeen rinnakkain ajamaan niin pitää nauttia kun saa viilettää pellolla.