tiistai 29. maaliskuuta 2016

Ajaen liikenteessä

Tässä ollaan parhaamme mukaan yritetty päästä liikkumaan aina sään ja pohjien salliessa.
Välillä on ollut lämmintä ja aurinkoista ja välissä kävi muutama hyytävä pakkaspäivä ja nyt jälleen plussan puolella. 

Kovasti olen yrittänyt riisua Kekeä villahaalaristaan ja ilmeisesti Kekekin olisi siitä valmis luopumaan. Karvaa kuitenkin irtoaa jatkuvalla syötöllä enkä puolentoistatunnin karvanirrotusseremonian jälkeen yksinkertaisesti jaksanut enään jatkaa. 

Ostin Hippodomesta loistavan jouhien selvitysaineen, jolla tukka todella alkoi selviämään. Letitin selvitetyt jouhet tiukalle letille, jotta molemmat puolet kaulasta olisi helposti harjattavissa.

Taikaharjan(joka kuvasta uupuu) lisäksi käytin sahalaitaista hikiviilaa, harjakiveä, erilaisia kumisukia, furninaattoria ja metallikarstaa karvan irrottamiseen. Riippuu paljon karvanlähdön vaiheesta, mikä harja sopii tilanteeseen parhaiten, viime viikolla ehdottoman voiton vei hikiviila ja tällä viikolla furminaattori.
Tallikissamme Bruno on tutustunut poneihin jo niin hyvin, että harkitsi kyytiin hyppäämistä.

Cocon kanssa käytiin tarkastamassa radan kunto. Teimme muutamia puroja lätäköistä ojiin, jotta rata kuivuisi vähän tehokkaammin.
Coco ja suuri oja
Liikenteeseen tutustuminen on edennyt jo siihen pisteeseen, että uskaltauduin lähetä Keken kanssa ajaen liikenteeseen! Helinä lähti tyttärensä Annin kanssa ajamaan Attea. Ilma oli kaunis, mutta viileän puoleinen ja tuulinen, joten päätin pukea Kekelle korvahuput poikkeuksellisesti. Keke nimittäin reagoi tuuliseen säähän säpsyilemällä vieläkin turhempia asioita, kuin yleensä.
Valjastaessa Pasi ajoi traktorilla pariin otteeseen keken takaa ohi ja ruuvasi myös koneella pyynnöstäni valjastuspaikalle yhden lankun astetta alemmas. Vähän Kekeä arvelutti tällaiset härpäkkeet, mutta niistä selvittiin ilman minkäänlaista paniikkia.
Keke valjastettavana
Atte oli menossa mukana ihan täysillä, siitä oli tosi siistiä päästä tekeemään jotain kivaa porukalla. Lähdettiin kävelemään Puolimatkantielle. Alkumatka sujui täysin ongelmitta, mutta puolimatkan tiellä vastaan tuli hevonen taluttajineen. Hevonen säikähti poneja ja mottasi kumoon toisen mukana olleen ihmisen. Ponit seisoivat paikoillaan, eivätkä olleet moksiskaan ison hevosen tai koko tilanteen jännittyneisyydestä huolimatta. Edes Keke ei välittänyt tilanteesta mitään. Niimpä Helinä nousi auttamaan kaatunutta ihmistä, ja minä otin myös Aten haltuuni. Istuin Keken perässä, Aten ohjat käsissäni.
Mitään vakavaa ei sattunut, joten jatkoimme matkaa hyvillä mielin.
Atte ja Anni

Keken korvahuput x)
...vai sittenkin pirunsarvet?




Lenkille kertyi pituutta reilu 6km. Oma fiilis oli uskomaton, sillä Keke oli ihanan rento koko lenkin, ei säpsyillyt mitään, ei edes pyöräilijöitä. Sää oli upea, auringonlasku väritti taivaan kauniisti ja kevät tuoksui ihanasti. Helinälle ja Annille suur' kiitos mahtavasta seurasta, ilman heitä en olisi uskaltautunut Keken kanssa kärrylenkille liikenteeseen.

Keke sai rokotuksen ja hampaatkin huollettiin viime viikolla, joten muutama päivä vain käveltiin. 
Lisäksi Keke on saanut paljon rakkautta ja rapsutuksia ihanilta hoitajiltaan.




Volttiharjoituksia
*pus-pus*
Aamu ja Kekku
P.S. Ulkoasu muuttu keväisempään piakkoin!

4 kommenttia:

  1. Kyllä teillä on ollut taas monenmoista touhua siellä. Pikkutytöt ovat varmaankin ihnan haltioissaan Keken kanssa, ja antavat paljon hellyyttä. Ihana että tulee kevät ja lumet sulavat. Muodikkaat nuo korvasuojat:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keken elämästä ei kyllä rakkaus puutu :) Sillä on niin monta pientä ja vähän isompaakin ihailijaa, että Keken on vaan parempi sietää pusuttelut ja halittelut :D Ja kyllähän se tykkääkin kun sitä rapsuttelee.

      Poista
  2. Ihania nää kuvat ja kiva postaus!

    shetlanninponienelamaa.blogspot.com (Mun vanha blogi:hartsujaemil.blogspot.fi poistui vahingossa...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että osaan suunnata uueen blogiin ja lisätä lukulistalle ;)

      Poista