Laukkatreeniä laatuseurassa

Blogin puolella on ollut hiljaista vähän aikaa, sillä itselläni on ollut viimeiset pari viikkoa hyvin kiireistä tallielämän ulkopuolella. Keke on saanut vähän lomailla ja ne kerrat kun se on liikkunut, on ollut aika rauhallisia. Tosin tilanne muuttui juuri eilen, kun pääsin vihdoin ajan kanssa tallille ja pistin Keken todellakin töihin!

Sähköä ilmassa

Sää oli varsin mielenkiintoinen, sillä kotoa tallille lähtiessä satoi milloin räntää, milloin vettä ja lopulta valkosenaan rakeita. Tallin piha oli kuitenkin kuiva ja aurinkoinen. Sadepilvet kiersivät Tuusulanjärveä ja muutama komea ukkosen jyrähdyskin kaikui ilmassa. Sateet onneksi kiersivät taidokkaasti tallimme ympäristöä ja selvittiin kuivin jaloin koko tallireissu.

Olimme siis lähdössä ajamaan radalle Helinän ja Aten kanssa. Sinada (irish cob) tammakin oli juuri lähdössä omistajansa Helin kanssa lenkille, joten menimme yhdessä radalle. Sinadan suhtautuminen kärryihin ja pikkuponeihin (ja omituisiin kuskeihin) oli oikein positiivinen. Ajateltiin kokeilla, kuinka Sinadan tarjoama vetoapu vaikuttaisi poneihin. 

Kekku on ihan ihastunut Sinadaan...

...mutta niin on Attekin ;)

No, kyllähän se vetoapu vaikutti, varsinkin kun vetoapu sattui olemaan hemasevan tuoksuinen tamma! Keke olisi halunnut höristellä vain Sinadan rinnalla, mutta vireystason takia ravasimme alkukiekat Aten perässä.

Parin kilsan lämmittelyn jälkeen otimme ekan laukkapätkän. Atte ampas tietenkin nollasta sataan sadasosasekunnissa, sillä Aten kilpailuvietti on todella vahva. Kekekin lähti liikkelle niin kekemäisen räjähdysmäisesti, että sen askellus meni solmuun ja sitten kiukuteltiin pukittelemalla, ja sitten kun jäätiin jälkeen kavereista niin alko kiukuttaa vähän lisää. No, kaverit saatiin kyllä kiinni ja jarrutkin toimi yllättävän kivasti.

Keke pitää visusti huolen, ettei jää ihanasta tammasta jälkeen!

Hölkkäiltiin välissä reippaasti, Keken piti ihan ohittaa Atte, että pääsi Sinadaa lähemmäksi. 
Tokalla laukkapätkällä siirryin taas Aten ja Helinän taakse. Sanoin Helinälle, että mun on helpompi tähdätä niiden kärryihin, kun sinadan hanuriin, mikäli Keken jarrut ei toimi kunnolla. Alkuun tuli taas pukkia, mutta Keke oli ihan kivasti kuulolla ja saatiin askel taas luistamaan. Taas jäätin alussa jälkeen, mutta "vauhti korjaa virheet" ja otettiin kaverit kiinni. Taas välillä käveltiin ja otettiin vähän hölkkää, ponit paino ohjille ihan kunnolla kun oli niin vauhti päällä.
Otettiin vielä yksi pätkä laukkaa. Nyt Kekekin laukkasi puhtaasti ja pysy kuin takiainen kavereissa kiinni. Sinada sai pinkoa ihan tosissaan menemään, ettei ponit vaan pääse ohittamaan.
Lopuksi hölkkäiltiin ja käveltiin pitkät loppukäynnit. Lenkille tuli pituutta vajaa 7km.

*pus*

Kiitos ja kumarrus!

Lenkin jälkeen Keke oli hikinen, mutta pirteä. Virta ei tunnu loppuvan millään, mutta mikä olisikaan ponin mielelle tärkeämpää kuin, se, että lenkin jälkeen on vielä hyvä olo, eikä liian uupunut. 
Pyyhin ponista hiet sienellä, loimitin, venyttelin ja kylmäsin jalat. Keke pääsi mussuttamaan päiväheiniä tarhaan. 

Iso kiitos taas Helinä ja Heli ja heppakaverit!!! Oli ihan huippu lenkki huippu seurassa! :)