Puuhailua

Kulunut kuukausi on vierähtänyt toivottoman poninlaihdutuksen merkeissä.

Tuo poni ei laihdu. Se ei vaan laihdu. Ihan sama vaikka hölköttelisit menemään sen kanssa 8km radalla muutaman kerran viikossa, ottaisit pari kilsaa kunnon laukkaspurtteja tai kävelyttäisit sen väsyksiin. Keke pitää mahastaan kiinni. Se ei siitä halua luopua, joten pitäkööt! Eliittinäyttely odottaa neljän yön päässä, joten nyt sitten vaan näyttelyyn rinta rottingilla. Onhan Keke ihan söpö vaikka hyvin syöneeltä näyttääkin. Tai siis hyvin syönyt onkin. Sitä se todella on. 

Tallikissa Bruno on yrittänyt pitää Keken 
valpaana vaanimalla milloin missäkin.

Mutta jottei tämä mene nyt pelkäksi kitinäksi mun osalta, haluan kuitenkin myös kehua Kekkua. Kekessä on nimittäin virtaa yllinkyllin, sen takia ihmettelenkin, miksi se ei laihdu.

Ohjasajotreenit on sujunut kivasti. Ollaan menty ravipuomeja, pujotteluja ja erilaisia kiemurauria. Ravipuomit Keke on selvittänyt ilman kompuroiteja. Laukannostot molempiin suntiin on onnistunut muitta mutkitta. Pukkeja ei ole tarvinnut väistellä.

Keke huokasee helpotuksesta, kun luulee ohjasajon olevan ohi.

Muutakin olemme tehneet.
Länget pesin ja öljysin oikeen huolella irroittaen joka remmin ja soljen toisistaan.  Sen jälkeen kasasin palapelin suoraan Keken niskaan, jotta säädöt tulisi kerralla oikeiksi. Sain onneksi kasattua paketin taas oikean näköiseksi ja sen kunniaksi lähdin vedättämään rengasta radalle. Mentiin vain kilsan verran, jonka jälkeen Keke pääsi kentälle ilahduttamaan Dani-poikaa, joka oli kuulema kovasti toivonut pääsevänsä ratsastamaan joskus Kekellä.

Keke on selvästi lähdössä tosi reippaana lenkille...

Kekellä on käynyt myös pieniä ratsastajia niin kotitallilla kun tapahtumissakin. Viimeisimmällä vanhiksen keikalla oli ikävä kyllä kova tuuli Rauli-myrskyn takia. Rannassa rytisi pari puuta poikki ja tallilla kaatui suuri haapa kentänlaidalta 
-onneksi- pellolle!
Ponit vietiin katsomaan suurta kokkoa, joka kylläkin sytytettiin vasta illalla ja käytiin tekemässä tuttavuutta myös rannassa tuulenvoimasta päriseviin muovinauhoihin. Keke ei olisi millään hinnalla edes vilkaissut moisia omituisuuksia, mutta Atte uskaltautui hivauttautumaan hiukan lähemmäs, vaikkakin painoi jarrun pohjaan hyvän etäsyyden päästä epäilyttävästä nauhasta.
Ponien painuttua syömään heiniä koppiin, me kävimme Eevan kanssa syömässä Vanhiksessa hampparit. Otettiin kasvishampparit bataattiranskiksilla ja oli kyllä todella hyvää :)

Eeva ja ponut.

Atte ja hirvittävä nauha

Njam.

Radalla Keke on herännyt poikkeuksetta joka kerta eloon, kun olen mennyt ajamaan. Ollaan menty yksin ja yhdessä Aten kanssa, kun Helinä tai Aten uusi hoitaja Aada on tullut mukaamme.

Villiä laiduntamistakin Keke ystävineen on saanut harrastaa. No, kumma juttu kun ei laihdu. ;) 

Mutta on se tärkeää pitää myös päänuppi kunnossa, joten Keke sai laduntaa kavereiden kanssa niin pitkään kun pystyi. Nyt vesisateiden ja alhaisten yölämpötilojen johdosta ponit ovat siirtyneet metsätarhaan. Laidunkauden loputtua myös Keken suuri ihastus Touho lähti omalle tallilleen. Touho on jo kuulema ikävöinyt pieniä mustia ystäviään, mutta eiköhän me taas tavata Touhoa jossakin välissä.

Viimeisiä laitumen rippeitä syömässä

Eiks tääl oo mitää syötävää?!

Saatiin ajoseuraa :)

Makeat kaurapusut Touholle<3